ARKKIVAHTI - WATCHING OVER ARCHITECTURE

ARKKIVAHTI BOUGHT A PHONE

2012-02-12T01:51:00.000-08:00

ARKKIVAHTI BOUGHT A PHONE

Arkkivahti has for some time suffered from the fact that her phone does not give a sound when somebody calls. It was high time to get a new one. Since Vahti´s own phone model came out just before the iPhone boom, she does not have a fruit phone - even though her two computers are nice Mac- or i-things. But: she does not have an iPad, yet, and might not get one for some time. She especially likes books because they can be taken on sandy beaches.

Vahti´s favourite shop - actually a depatment store which Vahti´s dog Gillian insisted on visiting, even in evening time and because of its attentive and friendly service - in Helsinki, namely Stockmann, had its 150th birthday. A new Nokia LUMIA phone was on offer for the more regular customers. vahti holds a card for years, even though she is in no way a consumerist culture admirer.

Now she has bought herself - in old cash - a sleek, black one. This day will be filled with testing and programming Some phone numbers will have to go or remain in the old phone - which she will keep as a reserve phone for longer trips abroad and local calls there. Vahti has already had a Swiss mobile number, and might get one for Estonia or Germany/Berlin, one never knows.

Anyway: the design of the new LUMIA is beautiful - the two other two colours Vahti did not quite understand, though. There also is music stored in the phone, but Vahti just does not understand the selection, which she got with the phone. Never mind, Vahti can store some of her favourite music later on.

In spite of now owning a so-called intelligent phone, Vahti will NEVER play with it in theaters, concerts, opera houses or cinemas - its blinking image disturbs everybody in a dark space. Nether will Vahti start surfing too much with it. But there is one thing: the phone contains a camera, also for videos, so there MIGHT in Vahti´s blog be some images or short video clips taken with the phone as well. Even so, Vahti still prefers a real camera, even digital, and a proper tripod. She still has quite a masculine old camera, with big lenses and might again use it as well, if there is good enough architecture for it...

Vahti has been given a hint and kept her eyes open: the Kappeli restaurant has been "renovated" again and is supposed to be, hmmmm... And the Helsinki Saarinen railway station ticket office is also undergoing a so-called facelift. From what Vahti has quickly observed, the choice of designer (a tricky reminder: we have the WDC2012 year!!!) , is again, a hmmmmm. If there already exists a fine space by Saarinen and if the designer has NO idea about finesses, and persistently tries to pick up a Saarinen motif and make some clumsy contemporary carpenters or office furniture company emplyees ape after it, Vahti really sees no point. A week after this coming one, vahti will also test a new Helsinki hotel, but there will also be more about that later.

The Finnish railway company VR has also ordered new outfits for the conductors on trains, and after a big chaos from last winter, even the staff are losing their dignity. Who the h*** has gotten the idea of choosing a disgusting GREEN as the colour of the former VR, "Valtionrautatiet" - "State Railroads". The tie worn by a lady conductor on a train to Lahti - was... Vahti has NO words.

Vahti wishes everybody a pleasant Sunday!

P.S: As for sponsorship, Vahti has no sponsors, neither Nokia nor anybody else. The famous blogger from New York, Lee Rosenbaum asks her blog readers to keep CultureGrrl blogging by allowing them to donate money for her work as an feisty culture commentator. That could be an idea - but it hardly works within the architecture circles of Finland.

OUTI HEISKANEN EXHIBITION AT DIDRICHSEN – DO NOT MISS IT!

2012-02-10T05:20:00.000-08:00

OUTIHEISKANEN EXHIBITION AT DIDRICHSEN – DO NOT MISS IT!

"People are cruel, but one can still have sweet dreams about them" O.H.

Mrs. OutiHeiskanen is around 75 years old. In addition to that, she belongs – as anartist – to the Finnish Academy - even though she also was kicked out form the Finnish finer school of art - later to be working there as the head of this very institution. She has won lots of prizes and honours and has also been decorated by the president of the republic.

In addition to that, she still has the openmind of a child and at the moment the curls of a true princess. Simultaneously, she also has the mind of a wise person who has seen a lot ofthings, people and animals, plants, stars and clouds and skies, sands andsnows.

At theDidrichsen Art Museum / Didrichsen Museum in Kuusisaari, there will untilAugust, be something more than delightful to see. The exhibition is titled”PRIMORDIAL SEA”.

There arelots: etchings, mixed technique work, installations, and paintings in colour.Published also is a book in three languages – Finnish, Swedish and English,with plenty if images and a very good text written by the well-known Finnish art critic Mr. Otso Kantokorpi,based on an interview with Outi herself. The book is edited by Mrs. Maria Didrichsen.

Outi´ s ownlanguage and words and expressions do not necessarily translate very easily. Butthat is not a problem at all: her art is easily approachable even without toomany exact explanations.

TheDidrichsen museum is actually a modernist private home designed for the familyby Viljo Revell, one of the bignames in the Finnish architecture of the 20th century. There is a gallery wing,a basement with a small movie theatre, and then some of the private rooms areaccessible also to the visitors.

There wereplans for a completely different special exhibition for the year, andArkkivahti was also involved. The gods were not with Vahti and the museum forthis time. Instead, vahti recommends a contemplative visit – taxi, bus, bike,skis, whatever, to Didrichsen – it was very beautiful yesterday, and surelywill be in the spring and summer as well.

Moreinformation to be found at

http://www.didrichsenmuseum.fi

P.S: In the very fine line-etching and dry-point image there happens to be young Miss Kersti T. who has been active, as have been her late father and her always reliable little brother Erno, in taking care of Gillian, Arkkivahti´s darling dog. Kalevi T. and Gillian are now active on more or less heavenly sausage markets, beaches, fields and forests, ateliers, restoration sites, streets and even bars. Kalevi used to work also as Outi´s assistant. Gillian used also to go to work with Kalevi, when Vahti was away for many weeks at a time. It might so be that Mrs. Heiskanen also has met G, the Dog. There is a fine work of art in color, presenting a fine dog in vivid red, in the exhibition.

LINKKI: ANALYYSI GUGGENHEIM-SELVITYKSEN KIELESTÄ

2012-02-08T23:37:00.000-08:00

LINKKI: ANALYYSI GUGGENHEIM-SELVITYKSEN KIELESTÄ

Tällaistakin löytyy, tekstistä vihjasi ystävällinen ystävä, taiteen alan asiantuntija. Eli tässä on linkki Katleena Kortesuon arvioon siitä vallankäytön (imperialistisesta?) kielestä, jota Guggenheim-selvityksessä on käytetty. Kannattaa lukea, ajatuksella.

Kun museonjohtaja Janne Gallen-Kallela Siren hieman lystikkäästikin puhuu Gutenbergin galaksista ja planeetastamme, jossa vallitsee vanhanaikainen, kirjoitettuun tekstiin pohjautuva kulttuuri, on kuitenkin syytä alkaa taas lukea tekstejä siten, että osataan analysoida se, miten tekstillä pyritään vaikuttamaan.

Ajattelemisen aihetta, sarjakuvien ja mielikuvien maailmassa, pikselivyöryn keskellä. Kyllä!

ARKKIVAHTI MAINOSTAA, TILAISUUS 11.02.2012

2012-02-08T22:31:00.000-08:00

ARKKIVAHTI MAINOSTAA, TILAISUUS 11.02.2012

Koska edelinen viikonloppu jäi ikään kuin rauhassa tai raittiissa ilmassa viettämättä, on Vahti päättänyt pyhittää tulevan kaikelle muulle kuin töille tai niihin viittaaville ja osallistua monenlaisin rientoihin, kuulijankin roolissa. Vahdilla on mm. perusajatukseltaan luutuneesta Guggenheim-hankkeesta oma mielipide, nyt tullaan Kiasmassa puhumaan taiteen ja taiteilijoiden sekä museoiden brändäyksestä. Pikkulukemiseksi tähän Vahti laittaa linkin artikkeliin vuodelta 2005. Se on Guggenheimin muuttuneiden strategioiden ja lähimenneisyyden suhteen perin valaiseva. Monien myllerrysten jäölkeen Guggenheim tuskin ihan heti muuttaa suuntaansa.

Vahti muistaa itse ihastuneensa mottoripyörien historiasta kertovaan näyttelyyn - se kertomus sopi luikertelemaan New Yorkin Guggenheimin spiraaliluiskaa pitkin - mutta taidetta se ei ollut vaan todellinen yleisörysä - oli sitten moottoripyöräilijä tahi ei. Paikalle oli raahattu jopa kuningas Juan Carlosin Ducati, ja suuri määrä Herley Davidsoneja. Vahti taisi kirjoittakin näyttelystä, Kauppalehteen. Kiinnostava näyttely, toki, ja hieno sinänsä. No niin, tässä linkki artikkeliin.

Tässä seuraavana on yksi viikonlopun riennoista. Koska Vahti on myös Suomen arvostelijain liiton SARV:N jäsen, on muutenkin paikallaan suunnata kulku kohti Kiasmaa.

Kas näin:

Kuinka markkinoida taidetta? Voiko museo saati taiteilija enää selvitä hengissä ilman brändiä? Miksi Guggenheim on seksikäs, vai onko se?

SARVin (Suomen arvostelijain liiton) kuvataidejaos järjestää keskustelutilaisuuden taiteesta, brändäämisestä ja mielikuvista lauantaina 11.2. klo 14–16 Kiasman Seminaari-tilassa.

Puhujina kulttuuriantropologi Taina Kinnunen, kirjailija Anna Kortelainen, markkinoinnin ja viestinnän konsultti Markus Leikola sekä Hasan & Partnersin toimitusjohtaja Eka Ruola.

Puhetta johtaa taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen.

Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Kiasman kanssa.

Tilaisuus on kaikille avoin.

Tervetuloa!

Kuvat ovat Vahdin omia:

1 näin markkinoidaan Berliinissä tulevaa rakennusta - toisella rakennuksella.

2 Tallinnan viime vuoden syyskuisen arkkitehtuuribiennaalen yhteydessä brändättiin tapahtumaa mm. kietomalla tapahtuman kuraattorin elämänkumppani tapahtumapaikkoja markkeeraavaan pinkkiin teippiin. Myös tapahtumaan osallistuneiden, järjestäjien koirien kaulapannat oli merkitty samalla pinkillä. Nokkelaa.

LINKKI / BERLINER ZEITUNG

2012-02-08T05:59:00.000-08:00

LINKKI / BERLINER ZEITUNG

Berliinin Guggenheimiin liittyvä Berliner Zeitungin artikkeli kertoo hieman Suomen uutisointeja paremmin, mistä Unter den Lindenin Deutsche Bank - Guggenheim-näyttelytilan sulkemisessa on kyse.

Arkkivahti suosittelee saksan taitoisille. Poimitaanpas pieni lainaus, maistiaisiksi, kas näin:

"Der Fünfjahresvertrag ist 2002 und 2007 verlängert worden; schon beim letzten Mal soll in der Bank die Liaison mit Guggenheim ernsthaft diskutiert worden sein. Über die wahren Gründe der Kündigung dringt nichts nach außen. Offenbar war die Alltagsarbeit mit den selbst- und machtbewussten New Yorkern nicht ganz einfach. Und sicher empfanden die Frankfurter die Rolle als Zahlmeister undankbar, während das Ausstellungshaus in der Öffentlichkeit zuallererst immer unter dem Logo von Guggenheim wahrgenommen wurde."

Artikkelin kirjoittaja on Sebastian Preuss. Pankilla itsellään on noin 50 000 teoksen kokoelma.

PIRISTYSTÄ PÄIVÄÄN

2012-02-08T04:58:00.000-08:00

PIRISTYSTÄ PÄIVÄÄN

Arkkivahti ei nyt ole ihan kaikkein kovin näiden AH-youtube-juttujen ystävä mutta tästa saa parit hauskat naurut. Jos ei huvita, ei myöskään tarvitse katsoa. Ottaa kantaa myös Berliinin pankki-Guggenheimin sulkemiseen vuoden lopulla. Olkaa hyvä:

http://www.youtube.com/watch?v=KD96seszNaI

ARKKIVAHTI MENEE PUIHIN

2012-02-08T04:16:00.000-08:00

ARKKIVAHTI MENEE PUIHIN

Arkkivahdin pitäisi piirtää vielä yksi pikkuinen talo tuonne Saimaan rannoille ja hoitaa sille asianmukainen lupakin - taloksi aika pieni, mutta asiallinen ja kokonaisuuteen sopiva sekä sellainen, että se on paikallisen kirvesmiehen helppo tehdä, pahemmitta paimentamisitta mutta kuitenkin kuvien mukaan. On tiatava mutta hieman omapäinen joten liian konstikkaita vinksutuksia ei kannata esittää, oikoo kuitenkin mutkat.

Pientä vauhtia Vahti ottaa muun muassa tästä Treehouses-teoksesta, koska ajatteli hieman nostaa taloa tolpille - jotta alle mahtuu kanootin vetolaatikkoa ja tarpeistosuojaa. No ei sitä nyt ihan puuhun tehdä, mutta omista kaadetuista puista sahatusta tavarasta toki.

Sormet syyhyävät päästä lukemaan, lämpimiksi nyt tässä vain kansi ja varsinaista kertomusta tule sitten joskus.

Guggenheimista kuuluu Berliinin-kuulumisia ja median niiden parissa hössötystä. Mutta: eivät ne turistit Helsinkiin tule siksi, ettei Berliinissä kohta ole Guggenheimia ja Helsingissä sitten olisi.

BMW Guggenheim - paviljonki vierailee puolestaan B:n kaupungissa AEDES-arkkitehtuurigallerian piirissä, siitä Vahti kommentoi ja kertoo myöhemmin.

KIRJAKAUPOISSA PIAN, TILATAKIN VOI!

2012-02-07T05:25:00.000-08:00

KIRJAKAUPOISSA PIAN, TILATAKIN VOI!

Uusi Taide&Design saapuu pian kirjapainosta. Mukana kiinnostavaa luettavaa monenlaisilta kirjoittajilta, teemoina taide, design ja ARKKITEHTUURI, hah hah! Arkkivahtikin eli sivupersoonansa arkkitehti SAFA Tarja Nurmi on taas tehnyt muutaman kontribuution. Tarkkailkaa paremmin varustettuja kirjakauppoja ja kunnon kioskeja! Tilatakin voi www.taidedesign.fi

VAALIEN JÄLKEEN

2012-02-06T03:33:00.000-08:00

VAALIENJÄLKEEN

Suomi on nietostenpeitossa, ja saanut uuden presidentin. Onnea ja menestystä. Ottamattapoliittista kantaa, Vahti on iloinen että Mäntyniemessä sitten vihdoinkin saa asua KOIRA. Tontti on suuri temmeltää, joten onnea vaan matkaan, karvanaamalle.

Vahdille tulivaalikamppailun puitteissa mieleen se konservatiivinen tapa, jolla Mäntyniemen kilpailuohjelmaaikanaan oli laadittu. Ohjelmasta oli kirkkaasti luettavissa se jotenkinsilloin sisäistetty näkykuva, että presidentti on oleva mies jonka puolisotarvitsee kampaushuonetta - silloinhan hiukset ikään kuin laitettiin eikä sekäynyt ihan geelillä. Ajat ovat nyt muuttuneet, ja talossa ovat asustelleetsekä Koivistot, Ahtisaaret että Halonen puolisoineen ja kissoineen,kilpikonnineen. Rouva Ahtisaari halusi virka-asuntoon oman, pikkuporvarillisemman sisustuksen, muut ovat olleet varmaan hiukan tyytyväisempiä.

Viikonloppumeni Vahdilta muutenkin töiden merkeissä, nyt huilataan hieman ja mietitään tulevan kevään ja kesän ohjelmaa ja sen yksityiskohtia. Parvekkeelle ja ympäröiväänkattomaisemaan on ilmestynyt viime päivien lumien mukana erinomaisen mielenkiintoisiamuotoja. Niitä esiintyy nykyisin myös tietokonearkkitehtuurissa, mutta nytnähtävät ja pian katoavat ovat aivan omaa luokkaansa - Vahti aikoo kohta lapioida.

Lauantaina Vahdilla oli tilaisuus uudelleen kuulla palkittua portugalilaisarkkitehtia jakatoava hetki haastatellakin häntä, mutta haastattelu jäi pahasti kesken.Valitettavasti kunnon valokuvia Arkkitehtuurimuseon pikkusalissa ei Vahtisaanut, kun salin etupenkit oli laputettu varatuiksi - ei iljennyt mennäkuvausetäisyydelle kun oli parempaa väkeä paikalla.

Nomikäpäs siinä, haastattelukin jäi tyngäksi joten antaahan olla. Mutta kaikestaturhasta, omalle kohdalle kummallisesti sattuneesta"haasteellisuudesta" huolimatta Vahti suosittelee lämpimästipiipahdusta museon pikkusaliin, jossa pyörii hieno pikkuelokuva madeiralaisarkkitehdintärkeimmistä töistä. Isossa salissa on edelleen arkkitehtuurin vientinäyttely - ja Vahdin "educated" kommentti tässä: missähän on akateemikko Juha Leiviskän hienostunutpieni kulttuurirakennus Lähi-itään? Ei näy!

Sunnuntaimeni Vahdilta Lahdessa, jossa tuli pidettyä pieni alustus ja hieman johdateltuakeskustelua joka kylmästä pakkasesta huolimatta osoittautuikin eloisaksi -kukaan ei katsonut kelloa ja sekaan mahtui pari hienoa ehdotusta, lahtelaisiltakaavoittajilta ja muilta asiantuntijoilta. Vahti pyydettiin HESA-SAFAn johtokunnanpuolelta hieman hätiin keskustelutilaisuuteen. Varsinaisesti kysymys ontulevan, Lahdessa pidettävän pohjoismaisen työpajan ideoinnista, senjatkosuunnittelua varten.

Siihen Vahti ei puutu sen kummemmin. Työpajan tuottamiseenon myönnetty 15 000 euroa rahaa, WDC- kuvioiden puitteissa - kai se tuollarahalla saadaan sitten hienosti suunniteltua ja toteutettua.

Tapahtumapaikkana tulee olemaan LahdenSibeliustalo, jossa samanaikaisesti on myös suuri puuarkkitehtuuriin liittyvätapahtuma. Saas nähdä, saako Vahti, kirjoittava suomalainen arkkitehti, sinnekutsua? Olisi kiva, mikäli on aikaa. Tulevana kesänä on paljonviikonlopputapahtumia arkkitehtuurin puitteissa, kesäkuulta alkaen.

Kuvia tulossa.

LASIPALATSISSA, JA HIEMAN MUUALLAKIN

2012-02-04T01:20:00.000-08:00

LASIPALATSISSA,JA HIEMAN MUUALLAKIN

Arkkivahtivieraili eilen Lasipalatsin Arkkitehtuuri- ja design-tapahtumassa. Pääkohteena,niin sanotusti, oli Alvar Aalto - mitalipalkitun Paulo Davidin luento,jonka Vahti ajatteli suuressa elokuvasalissa pääsevän loistavasti oikeuksiinsa.Tietenkin mitalistin töistä avataan näyttely myös Arkkitehtuurimuseossa. Se onentinen Suomen rakennustaiteen museo.

TässäMFA:n oma tiedote, härskisti mutta myös ystävällisesti mainostusmielessäliimattuna (nyk oikeammin peistattuna suom. huom. ) Vahdin omien tekstien lomaan, kas näin:

NÄYTTELY: PAULO DAVID. ALVAR AALTO -MITALI 2012 

Arkkitehtuurimuseonnäyttely (4.-26.2.) esittelee tämänvuotisen Alvar Aalto -mitalistin,portugalilaisen Paulo Davidin (s. 1959). Mitali jaettiin yhdennentoista kerranWDC Design Gaalassa Lahden Sibelius-talossa 2.2.2012. Paulo David luennoiArkkitehtuurimuseossa lauantaina 5.2. kello 15.   Akateemikko Alvar Aallonnimeä kantava ja hänen suunnittelemansa mitali kunnioittaa luovaaarkkitehtonista työtä. Mitalin jakamisesta vastaavat perustajajäsenetArkkitehtuurimuseo (ent. Suomen rakennustaiteen museo), Rakennustaiteen seura,Suomen arkkitehtiliitto sekä Alvar Aalto -säätiö ja Helsingin kaupunki. Mitalinovat saaneet aiemmin Alvar Aallon lisäksi mm. Tadao Ando, Alvaro Siza ja StevenHoll.  

Paulo David on syntynyt Funchalissa, valmistunutarkkitehdiksi Lissabonissa ja työskennellyt kotisaarellaan Madeiralla vuodesta2003. David peilaa arkkitehtuurissaan Madeiran ankaraa fyysistä ympäristöä.Hänen töissään ilmenee sekä nykyaikainen että ajaton käsitys arkkitehtuurista.Madeira on maantieteellisesti emämaastaan Portugalista eristäytynyttuliperäinen saari, jonka olemusta leimaavat vulkaanisten purkausten synnyttämärosoinen maisema ja ympäröivien valtamerialueiden muodostama loputonmerinäkymä. Saarella vallitsee subtrooppinen mutta voimakas ja armotonrannikkoilmasto. Paulo Davidin suunnittelemat monipuoliset rakennustyypit,yksityisasunnot, asunnot, taidegalleriat, museot ja uima-altaatsuurimittakaavaisine basalttiseinämineen, terassointeineen ja vesialtaineennivoutuvat vähäeleisesti saaren maisemaan ja rakennusperinteeseen. Rakennustenmuotokieli on samalla modernia ja ajatonta, paikallista ja universaalia,voimakasta ja levollista.   

“Olen ollut onnekas, kun olen etsiessäni omaapaikkaani yhä kansainvälisemmässä maailmassa saanut työni erityispiirteeksivahvan paikallisuuden ja alueellisen omaleimaisuuden. Täällä rakentamista voisiverrata niukkaan ateriaan: arkkitehti on luonnon määrittämien olosuhteidenarmoilla ja hänen on työssään jatkuvasti etsittävä erilaisia vaihtoehtoja jalöydettävä uusia mahdollisuuksia, venyttäen ja muokaten tilaa.”   

”Onristiriitaista, että Madeiran maantieteellinen eristyneisyys on mahdollistanuttyöskentelyni täällä ”maailman reunalla” täydellisessä rauhassa, huolimattasijainnin asettamista haasteista ja ulkomaailmasta tulevien vaikutteidenvähäisyydestä. Saarelliset olosuhteet ja globaalien kulttuurikeskittymienkaukaisuus saattavat vaikuttaa rajoituksilta, mutta minulle ne ovat arkkitehdintyöni perusta.” Eristäytyminen on myös omaehtoista – Paulo Davidin toimistollaei esimerkiksi ole verkkosivuja ja hänestä löytyy vain vähän tietoaInternetistä.   Davidin päätöihin kuuluvat mm. vuonna 2004 valmistuneetTaidekeskus Casa das Mudas, Salinasin uima-allas ja rantakatu, São Vicententulivuoripaviljonki ja Funchalin talo 5 (2006) sekä Hotelli Residence Funchal(2008).   Näyttely sisältää mm. Paulo Davidin arkkitehtuuria käsittelevänvideon ja originaalipiirustuksia.   Lue lisää Alvar Aalto -mitalistamuseon verkkosivuilta www.mfa.fi/aaltomitali

Jatkuu:

Ottamattanyt tässä vielä kantaa Davidin palkittuun arkkitehtuuriin Vahti kummeksuu Bio REXiin valittujen muiden luennoitsijoiden osalta sitä, että vieläkin kutsutaan ihmisiä hehkuttamaan RichardFloridaa ja ns. luovaa luokkaa (mm. teos The Rise of the Creative Class 2004), ja sitten luennoitsija niputtaa siihenvielä rutiinilla liimaten tuon Helsingin kaupungin Guggenheim-hankkeen! Pian onpahimmillaan nimittäin niin, että ns. luovalla luokalla ei kohta ole varaa asua kovalla vauhdillaamerikkalaistetussa Helsingissä, vaan monet taitavat tekijät ainakin perheellistyttyäänjoutuvat muuttamaan muualle. Samat tahot, jotka mielellään pulisevat Floridasta ovat mukana hankkimassa suurempia ja suurempia voittoja esimerkiksiasumisen tai toimitilojen suhteen.

Floridaoli aikanaan kiinnostavalla asialla, nyt on noista kirjoituksista vuosia vierinytja tilanteetkin ovat muuttuneet. Jos Helsingin Kalasataman "pilvenpiirtäjiin"muuttaa tuhatmäärin varakkaita, arkkitehdin mukaan "vain fiksuja" ja hyvinpukeutuvia ihmisiä, kovaan neliöhintaan, ei sillä enää ole luovan luokan kanssa mitääntekemistä. Kyse lienee enemmän ns. hyötyvästä ja rahastavasta tai suurethuvilansa myyneestä "luokasta".

Ahkeraatyöntekoa ja hyviä ansiotuloja vastaan Vahdilla, itsekin ahkeralla, ei oleyhtään mitään. Mutta kehitys Suomessa, Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla eikaikesta design-hypetyksestä huolimatta ole terve. Vahti tuntee mm. moniahuipputekijöitä, joiden kyvyt eivät pääse näkyviin tai joiden tuotteet eivätSuomessa löydä valmistajia suurten ja keskitason tavaraa tuottavien yritystenniellessä kaikki. Mutta ei nyt mennä siihen.

Vahti oikeasti on sitä mieltä, ettävain kaupungeissa, joissa asumisen hinta ja valintamahdollisuudet ovat nuorehkoille tekijöille kohtuullisia, toiminta- ja työtilaa saa vuokrattua tai ostettua ilman suuria riskejä tai velkaantumista, kahvikuppi maksaa pari euroa ja niin edelleen, on sillä "luovallaluokalla" mahdollisuus touhuta ja toimia sillä tavalla"luovasti" eikä hammasta ja vyötä kiristellen, ja käydä yhdessäsyömässä ja rupattelemassa silloin kun haluttaa, kehitellä ideoitaan jayhteistyökuvioitaan. Näin on Berliinissä, näin on Wienissä.

Innovaatiottarvitsevat myös monipuolisen kasvualustan, ja yksi niistä on mahdollisuus avoimeenkeskusteluun. Arkkitehtuurissa sitä on hyvin vähän, jos lainkaan. Arkkivahti ei ole vaihtanut mm. yhtään oikeaa ajatusta esimerkisi SAFAn pääsihteerin kanssa, oikealla ajatuksella tarkoittaen yhteistä pohdiskelua, erilaisiin epäkohtiin vaikuttamista tai yhtikäs mitään. Vahti toivoo joskus - näin alalla muuten kohtuullisen aktiivisena toimivana - voivansa vaihtaa muutamia oikeita tai vääriäkin ajatuksia uuden puheenjohtajan kanssa. Jos keskustelua on, se pyritään pitämään sisäsiistinä ja kontrollissa. Tai sitä käydään yksityisesti. Vahti nostaa hattua joillekin arkkitehtien hyville yleisökirjoituksille, mutta kirjoittaminen ylisönosastoihin ei korvaa vireätä ja avointa keskustelua. Se on vain kirjoittelua yleisönosastoihin. Mutta: pöytätavatkaan eivät auta, jos pöydässä puhutaan vain pikkupuhetta ja puuta heinää, tai vain yksi tai kaksi puhuu.

Suomessa asioita uskaltavat paukuttaa julki kohta vain hyvistä viroistaeläköityneet, joilla ei ole menetettävää. Mm. Guggenheim-yhteyksissä asetelmatovat ihan pölyisiä ja ihmiset ovat todella varovaisia, muutamia poikkeuksialukuun ottamatta. Arkkitehtikuntakaan ei julkisesti aseta kyseenalaiseksi yhdenasian museorakennushanketta ainoalle annetulle paikalle, vaan odottelee pääsyä mukaankilpailuun, ihan kivaa, arkkitehtuurikilpailuun.

TuostaGuggenheimista vielä: kun Guggenheimin museo aikanaan rakennettiin New Yorkiin,oli kaupunki aivan toisenlainen. Tämän päivänä Manhattan kuristuu (jakurjistuu) gentrifikaatioilmiöiden puristuksissa, mutta ne eivät näyturisteille eivätkä taiteiden alojen ateljeestipendiaateille - joihin Vahtikinon muuten kuulunut. Arkkitehtuurin suhteen Manhattan on aina ollut erityisenkonservatiivinen, vaikka muutamia kirkkaita tähtiä rakennusten hahmossa sieltälöytyykin. Televisiosarjojen kuva New Yorkista on lähinnä satua. Se on rahantekokone ja turistipyydys ja sinänsä fantastinen. Hieman ontolta tuntuu kuitenkin teennäinen "have a fantastic day!"- kehotus, joka on pakolla paukutettu karkeasti alipalkatun palvelualan työntekijän päähän, franchising-firman taholta.

Mukavankeskustelun aina yhtä ihanan Lasipalatsin kauniin elokuvateatterin aulassa Vahti kävi muuten kollega JuhaIlosen kanssa. Se koski Guggenheimia ja arkkitehtien intoa päästäosallistumaan arkkitehtuurikilpailuun. Juhallakin oli niin viisaita ajatuksiaitse hankkeen ja sille tarjottavien vaihtoehtojen suhteen, että niistä olisimukava jatkaa tuonnempana. Nyt ei ehdi, on valmistauduttava läksyjen lukuun elimadeiralaiskollega Davidin haastattelun pohjatöihin. Huominen menee VahdillaLahdessa, arkkitehtuurin ikuisissa Punaisen Ristin Hommissa (myöh. lyhennetään A/PRH). Se taastarkoittaa, että kun muiden alojen asiantuntijoilla on aina esiintymisiinsäliittyen mukana asiallinen luentokorvaus, olettavat arkkitehdit keskenääntoinen toisensa tekevän palveluksia lähes tai kokonaan ilmaiseksi.

Ilmankosollaan kuopissa vaikka asut ja silmälasit ovat aina kuosissa. Hui hai, jatästähän EI SAA PUHUA, eihän? EI TIETENKÄÄN!

Noniin, vahti joutui poistumaan Bio REXin salista iltapäivällä, mutta puutteenpaikkasi sitten toinen sali ja illan hieno sinfoniakonsertti: Sofia Gubaidulinaa ja Richard Wagneria,kapellimestarina Hannu Lintu. Aplodit orkesterille, solistille jakapellimestarille tulivat täydestä sydämestä, ja erityisesti myös puhaltimille, mukaan lukien nuo aina mahtavat vasket!

KristiansandinKildenin ja Oslon oopperatalon jälkeen oma musiikkitalomme tuntuu hieman (hmmm.) ahtaaltaja kuivakkaalta. Musiikki pääsalissa soi toki upeasti, ja sen tehtävän talo kyllä täyttää.

Kuvat: Lumen Helsinki ja sisätiloissa pienenä herraDavid.

KUTSU! MAINOS!

2012-02-02T04:35:00.000-08:00

Pohjoismaisen arkkitehtuuri- ja

muotoilutyöpajan Ideapaja

Lahden pohjoismainen arkkitehtuuri- ja muotoilutyöpaja (4.-7.9.2012) tulee tutkimaan ja ideoimaan teollisuudelta vapautuvien, kaupungissa keskeisesti sijaitsevien maa-alueiden uusia käyttömahdollisuuksia. Muissa pohjoismaissa teollisuuden rakennemuutos on jo pidemmällä, joten suomalainen kaupunkikehitys ja -suunnittelu voi oppia naapureiltaan. Työpajan toteuttamista tukee Svenska Kulturfonden.

Työpaja on osa WDC Helsinki 2012 -ohjelmaa.

Käyttämättömät ja muuttuvat kaupunkitilat - wastelands - ovat usealle perinteiselle teollisuuskaupungille rakennemuutoksen myötä uusi, positiivinen mahdollisuus.

Pohjoismainen, aktiivisten ammattilaisten työpaja käy myös vuoropuhelua kesällä 2012 Helsingissä järjestettävän eurooppalaisten arkkitehtiopiskelijoiden EASA-tapahtuman kanssa, joka tutkii samaa teemaa.

Ideapaja sunnuntaina 5.2. kerää ajatuksia lahtelaisilta ammattilaisilta sekä kaupunkilaisilta työstettäviksi syyskuun päätapahtumassa, joka on osa ”Feeling for Wood” -tapahtumakokonaisuutta. Ideapajassa esille nousevien teemojen ja keskustelun pohjalta laaditaan varsinaisen arkkitehtuuri- ja muotoilutyöpajan ohjelmarunko.

Tilaisuuden järjestävät HESA-SAFA, HÄME-SAFA ja IDEAL-hanke yhteistyössä. Puitteet tilaisuudelle tarjoaa Clean Design Center ja Runeberginpäivän kahvituksen tarjoaa Häfele.

Tervetuloa!

Mika Karkulahti, projektipäällikkö, IDEAL -hanke

Ohjelma

5. 2. 2012 klo 13–15 Clean Design Center, Mukkulankatu 19, Lahti

13.00 - 13.10 Runeberginpäivän kahvitus

13.10 - 13.15 Tervetuloa Clean Design Centeriin!

Riikka Salokannel, kehitysjohtaja, Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy

13.15 - 13.20 Pohjoismainen arkkitehtuuri- ja muotoilutyöpaja 2012

Mika Karkulahti, projektipäällikkö IDEAL-hanke

13.20 - 13.40 Alustus: “Elämä on ihanaa, kun siitä sellaisen tekee!”

Prinzessinengärten Berliini ja Palo Alto Barcelona

Tarja Nurmi, arkkitehti SAFA, arkitehtuurimediaattori ja -journalisti

13.40 - 15.00 Avoin keskustelu ja ideointi paneelikeskustelijoiden avustuksella:

Tarja Nurmi, moderaattori ja keskusteluun johdattelija

Jose Valanta, kehitysjohtaja. Lahden kaupunki

Markus Lehmuskoski, kaavoitusarkkitehti, Lahden kaupunki

Tuomo Sirkiä, arkkitehti SAFA, HESA-SAFAn johtokunnan puheenjohtaja

Seppo Markku, arkkitehti SAFA, HÄME-SAFAn johtokunnan jäsen

Panu Heinonen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Havas-Rosberg Oy

Emmi Jääskeläinen, arkkitehtiopiskelija, EASA-tapahtuma

ISO G JA ISO HS

2012-02-02T03:00:00.000-08:00

ISO G JAISO HS

Arkkivahtiaalkaa kyllästyttää, Guggenheim-keskustelu. Ensiksikin: vuoden verranväännettiin isolla rahalla selvitystyötä, nyt pitäisi Helsingin kaupunginpäättää asiasta todella pikaisesti, ja arkkitehtuurikilpailuakin valmistellaan täyttä häkää.

Selvitystyön vielä ollessa meneillään HS buustasi kaikenlaisiaGehryjä ja Guggenheimia oikein urakalla ja iskosti kansalaisiin vaivihkaista (mukamas!) mielikuvaakaupunkiin tulevasta eriskummallisesta näkyrakennuksesta. Sitten onkin ihmisten - kaupunginvaltuutetut mukaan lukien - helppo alkaa olla yhdessä sitä mieltä, että "voi kun kiva, me saadaan tuollainen jännätänne!"

Höpsis, sanoo Vahti.

HS tutkiitänään kulttuurisivuillaan Paavo Arhinmäen teettämän kulttuuriministeriöntaideyksikön oman Guggenheim-arvion sisältämiä virheitä ja puutteita ja onsitten soittanut New Yorkiin, itse säätiölle. Pari päivää sitten ilmestyivuorostaan - tai asiasta tiedotettiin alkuviikolla lehdistölle - Kaarin Taipaleen kokoama ja osinkirjoittama pamfletti Guggenheimin varjossa. Eilen käsiteltiin HS:nkulttuurisivuilla jopa sitä, kuka oikein maksoi Hufvudstadsbladetin eläkkeellesiirtyneen toimittajan New Yorkin matkan (Vahti kuuli muussa yhteydessä jopa väitteen,että HBL ei enää kustanna omia toimittajiaan edes Tukholmaan, vaikka sitä kyllärohkenee epäillä. Halvemmallahan sinne pääsee kuin Rovaniemelle). Ne galleristi IlonaAnhavan lehdistötilaisuudessa kyselemät matkarahat ovat kyllä tässä oudossakokonaismaisemassa sanoisiko oravasektiosta, eli peanuts.

Peli on vähitellen menossa ihan pöhköksi, koska samalla ihmetellään yleisön ja asiantuntijoiden suunnalla Museoviraston irtisanomisia. Niihin Guggenheim ei ole syypää mutta ne kertovat karua kertomustaanmuseolaitoksen tilasta - ja sitten valtion pitäisi kuitenkin tulla osuudellaanGuggenheim-hankkeeseen.

Vahti tykkää, että Helsingin G:n ehdotettukeskittyminen arkkitehtuuriin ja designiin on ontto yritys imaista omatlaitoksemme jotenkin hankkeen piiriin – muutenhan näiden katveaiheidenvetäminen osaksi mahdollista yleisöpyydystä ei selity lainkaan. Vahdille onkerrottu, ettei tätäkään asiaa millään tavoin ole virallisesti edes keskusteltuArkkitehtuurimuseon tai Desigmuseon kanssa. Nykyisessä Suomessa se mikä onvirallista ja mitä tapahtuu todella, on joka puolella alkanut olla aika mystistätai verhon peitossa: mitä enemmän käytetään sanoja ”avata” ja ”open”, sitävalppaampana pitäisi olla. Vahti on ainakin oppinut olemaan.

Lontooseenollaan muuten tekemässä uutta designmuseota, jonka arkkitehti on maailmankuula OMA/ Rem Koolhaas (linkki The Guardianin artikkeliin, olkaa hyvä). Pohjoinen designiin ja arkkitehtuuriin keskittyvämuseo-näyttelypalazzo Katajanokalla taitaisi kyllä jäädä kiinnostavuudessatuonkin jalkoihin, jos ihan suuressa mittakaavassa asioita katsoo.

Selvitystentekijöiltä on tainnut jäädä huomaamatta myös se, että suuriin turistivirtoihinliittyy aina massiivisessa määrin halpalentoja ja hotellitarjouksia ja niinedelleen. Helsinki on yksi Euroopan kalleimmista kaupungeista ja ei varmastikoskaan saa osakseen samanlaisia ryntäyksiä kuin aurinkoisen Espanjan Bilbao –siinähän on lähellä Ranskat ja Keski-Europat sekä erityisesti Saarivaltakuntahalpoine bulkkimatkoineen. Ja niin edelleen.

Arkkivahtialkaa olla aivan uuvuksissa kaikesta hypetyksestä jota esittämisarkkitehtuuri-Guggenheimiinliitetään - ja toisaalta kaikesta siitä epämääräisestä ja hätäisestäkininformaatiosta, jota erilaiset hankkeen ajajat ja vasta-argumentoijat kamalallakiireellä ovat tuottaneet tai joutuneet tuottamaan.

Guggenheim-pamflettion Vahdilta vielä lukematta, kun on muitakin kiireitä. Vahti ryhtyykin nytilomielin valmistelemaan pientä powerpoint-esitystä. Lahteen, of all places!

Nyt Vahtiottaa esiin kuvatiedostonsa Berliinistä ja Barcelonasta ja sulkeutuu näpräilemään20 minuutin mittaista esitystään, tarkoituksena tuoda lämpöä ja energiaa ensisunnuntaiseen tilaisuuteen. Ulkolämpötilaksi Lahdessa ounastellaan noin 25astetta, joten nyt pannaankin esitykseen oikein kunnon väri-iloa ja paukkuja.

Guggenheim-pamfletti"Guggenheimin varjossa" on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista,sen on kustantanut INTO ja se irronnee noin 17 eurolla. Helsingin Sanomia voi kukintilata tai lukea päivittäin kaiken maailman pädeiltä tai phoneilta. Vahtikintilasi itselleen ärpäkän älypuhelimen, mutta pitää oikeutenaan lukea kerranpäivässä sanomalehden ihan rauhassa. Vahtikysyy kuitenkin nyt: miksei Sanomat ole esittänyt yhtä tiukkoja kuintämänpäiväisiä kysymyksiään itse Guggenheim-selvityksen - senpuolitoistamiljoonaisen - suhteen?

Kaivautumattamihinkään poteroihin – maahan on umpijäässä - Vahti esittää omana kommenttinaanseuraavaa:

Jottaerilaiselle museo- ja näyttelytoiminnalle saataisiin aitoa synergiaa ja Helsinkiintuotua jotain tosi coolia - yksittäisen pönömuseon sijaan - olisi syytä aloittaalusta ja vispata keitos aivan uusiksi:

Etsitäänpaikka johon valmiiksi hahmotellaan kaavan mukainen kokonaisuus, johon voidaanvähitellen sijoittaa arkkitehtuuri ja design, Guggenheimin näyttely-yksikköpaljolti sponsoreiden paistattelurahoilla, tanssitaide, rouheatakatu-uskottavaa katutouhua ja riittävästi maa-alaa vaikka erilaisilleulkotapahtumille. Sinne sitten kaiken maailman näyttelyä, kokoelmaa, tapahtumaa,pedagogiikkaa, luennointia, kansalaislähtöisyyttä, promoa vaikka Maybacheilleja Tiffanyille jos rahoittajista siltä tuntuu, kaupunkiviljelyä, curlingia,samppanjan imeskelyä ja ihan mitä vaan. Mutta kiitos, ei hiekkaa, tekopalmuja ja aurinkotuoleja. Ne on nähty.

Kokonaisuusvoisi ns. raamiensa puolesta olla jonkun Hernesaaren telakkahallin luokkaa ja sinnemahtuisi mahtavaa majoittumistakin, viisillä tai vähemmillä tähdillä, peltikontteihin - tai marmoreihin, tietenkin kultahanoin.

Ajatusyksittäisestä Guggenheim-huomiorakennuksesta Katajanokalle on todella vanhanaikainen,eikä se ainakaan katajanokkalaisten arkeen tuo mitään mainittavaa uutta. Ja josArkkitehtuurimuseon ja Designmuseon talot nyt ovat tehtäviinsä niin vanhanaikaisiaja naurettavia, niin voihan nekin myydä, pirskatti vieköön. Arkkitehtuurimuseon saleista saisi komeat hienosteluravintolat ja lopusta tontista sijan vaikka minkälaisellehotellille.

Tätämieltä. Nyt vaan miettimään yksityistä, pääkaupunkiseudun ja valtion rahaavähitellen rakentuvaan kokonaisuuteen joka

1 ei viehuomiota klassismin Helsingiltä ja

2 ei oleminkään varsinaisen muualla jo aikoja sitten toteutetun esikuvanmukainen.

Ravistelkaa nyt kaikki ministeriöissä ja museoissaja kaupungin eri elimissä ihan kunnolla päitänne, pöhköt, se tekee todella hyvää!

VISIT TO A BUILDING SITE / HELSINKI / AOA ARCHITECTS / UNIVERSITY LIBRARY

2012-02-01T01:09:00.000-08:00

VISIT TO A BUILDING SITE / HELSINKI / AOA ARCHITECTS / UNIVERSITY LIBRARY

For a fewyears ago, Anttinen Oiva Architects won – surprisingly – the architecturecompetition for the new Helsinki University central library. They beautifully beat some of the best architecture studios of Finland.

The taskhas been a challenge: to combine the functions of a contemporary academiclibrary, to create adequate commercial spaces on the street and undergroundlevel, to make the building easily accessible from an underground station andother public transport, to meet all contemporary demands for a multi-functionallibrary, to create pleasant workspaces for the staff an researchers and to doit in a way suitable for this millennium.

The hardtask has also been to fit this new building into the existing urban structureand also to make a building full of light, in spite of the very demanding site.

Arkkivahtihas paid a short visit to the building and already has great expectationsconcerning the result.

The librarywill officially be opened for the public in September, but it will be finishedthis coming April. After that, about 1 500 000 books will be transported intothe building and put into their respective places. Also an interior andhousehold goods department store will return back to its old address, and sowill a supermarket on the underground level.

Arkkivahtinow only posts a few images and surely wishes that she would get invited to theopening. Responsible for the operations on behalf of the University has beenher schoolmate from the (now) Aalto University. Also the building sitemanagement and supervision have been in the hands of a competent woman. Thereare every day about 180 persons working on the building.

Thearchitects have crated fantastic vistas into the rooftops of Helsinki. The topfloor staff terrace with its views over some of the classical Helsinki and towards the South Harbour is more than promising.

Arkkivahti is already confirmed that therewill be many, may academic romances, which will later get their start and sparkle in the new cafe, in the open staircase and in thenooks and corners of this fine new building.

Spei suae patria dedit. Finnish style.

The library - already called Kaisa, a Finnish shortened version of the name Catherine/Katarina - will also be open to the general public. Finnish style.

LINKKI / ARTIKKELI BETONI-LEHDESSÄ

2012-01-29T23:19:00.000-08:00

LINKKI / ARTIKKELI BETONI-LEHDESSÄ

Arkkivahti taisi tässä kirjoittaa BETONI-lehteenkin. Berliinin uusi ja lähitulevaisudessa edelleen täydentyvä Aufbau-Haus on oikein mainio betoninen liikerakennus. Sen varsinainen clou ovat yhden katon alle kootut toisiaan mainiosti tukevat yritykset ja tekijät: kulttuuria, taidetarvikkeita, kustantamista, kirjoja, keittotaitoa, patoja ja kattiloita. Piilossa nykyaikaistamistoimenpiteiden alla on entinen pianotehdas, tarkemmin sen runko.

U-Bahn Moritzplatz.

Tässä LINKKI

Artikkeli alkaa sivulta 20.

TEKEMISTÄ

2012-01-29T09:50:00.000-08:00

TEKEMISTÄ

Arkkivahti ei ole taiteen tai politiikan asiantuntija. Onneksi on henkilöitä, jotka paremmin tuntevat nämä elämänalueet.

Huomiseksi on kalenteriin ympyröity kello 13. Ja kas, tässä syy. Kirja julkaistaan ko. tilaisuudessa Pressikulbilla.

ARKKIVAHTI SUOSITTELEE: ELINA MERENMIEHEN NÄYTTELY TAIDEHALLISSA

2012-01-29T09:13:00.000-08:00

ARKKIVAHTI SUOSITTELEE: ELINA MERENMIEHEN NÄYTTELY TAIDEHALLISSA

Sunnuntaipäivän kohokohta liittyy Taidehalliin, jonne Vahti käveli iloisesti piukeassa pakkaspäivässä, punainen takki kehoa ja mammalta saatu hieno raidallinen laatukaulaliina kurkkuelimiä suojaamassa.

Se kävely kannatti: Taidehallissa on vastikään avattu Elina Merenmiehen toistaiseksi suurin näyttely Suomessa. Tänää taiteilija itse esitteli näyttelynsä nimeltä Salaista iloa, ja teki se kerrassaan mainiolla, avoimella ja huumorin täyttämällä tavalla. Esittelyssä hän kertoi opiskeluvuosistaan, Prahasta, Brysselistä, kiinnostuksesa kohteista ja vuodesta, jolloin joka paikassa tuntui olleen hyönteisiä. Siinä tuli sivuttua myös äidiksi tulemista ja tapahtumaan liittyvää maalausta. Älkää luulkokaan, että heti arvaatte, mikä kolmannen suuren salin teoksista se on!

Taidehallissa oli useita kymmeniä uteliaita kuulijoita, ja taiteilija johdatteli heitä kiireettä, edeten sali salilta. Hän esitteli hieman myös niitä tekniikoita, jotka ovat hänen taiteilijaminäänsä lähinnä.

Näyttelyn kuraattorina on ollut Juha-Heikki Tihinen, ja näyttelyyn on toimitettu hieno tyylikkään sininen kirja. Sitä Vahti ei vielä ostanut koska aikoo mennä näyttelyyn vielä toistamiseen ja mielellään silloin kun siellä todennäköisimmin on mahdollisimman vähän ihmisiä. Merenmiehen taiteessa riittää katsottavaa useammaksi toviksi.

Vahtia miellytti taiteilijan eloisa ja toisaalta mietteliäs tapa kertoa asioista, jotka häneen kulloinkin ovat vaikuttaneet. Tärkeisiin kohtaamisiin kuului sekin, kun hän otti lievästi sotkuiseen autoonsa kyytiin nunnan, joka oli matkalla postiasemalle ja jonka asu oli pesulassa varastettu. Tämän jälkeen Merenmies teki useita nunna-aiheisia teoksia.

Kiinnostava oli myös kertomus Prahan-aikojen opettajasta, joka erään teoksen yhteydessä oli sanonut, että sellaiset teokset pitäisi kieltää. Tärkein opetus siinä yhteydessä oli, että tästähän taiteilija Merenmies toki innostui entistä enemmän. Kertomuksensa lomassa hän pitikin korostetun tärkeänä sitä, että taiteilijan täytyy aina ja joka tavoin voida säilyttää vapautensa, muuten ei tule yhtikäs mitään. Niin se on: joka on kaikkien ystävä, ei ole kenenkään ystävä. Itselleen täytyy olla uskollinen, aina!

Samoja Vahtikin miettii, muun muassa oman Vahti-persoonansa suhteen. Mitäs tätäkään tekemään jos tekee vain muiden mieliksi ja myötäkarvaan, ja aina yhtä ja samaa!

Merenmies kertoi oman taiteensa ja hämästyttävällä tavoin muuttuneiden kinnostuksensa kohteiden etenevän hieman kuin spiraalimaisesti, ei lineaarisesti. Myöskään näyttelyn ripustus ei ole lineaarinen, ja lisäksi on vielä syntynyt seinien yläreunaan ihan omia koristemaalauksiaan. Niiden innoitus on tullut Rooman Doria Pamphilin interiööreistä.

Vahti suosittelee lämpimästi Taidehallin näyttelyä ja erityisesti myös niitä tulevaa kahta yleisötilaisutta, sitä, jossa näyttelyn taustoja valottaa sen kuraattori ja toisaalta sitä, jossa sekä taiteilija, kuraattori että ohjaaja Kalle Holmberg keskustelevat sitten hieman toisenlaisista, uskon asioista. Merenmies on ortodoksi.

Kuvat tämän päivän tilaisuudesta.

Lisätietoja: www.taidehalli.fi

PIENI KOMMENTTI MIELIPIDEKIRJOITUKSIIN

2012-01-29T00:36:00.000-08:00

Kuva: Hämmästyttävää arkkitehturia: Barcelonan Roca Showromin lasinen julkisivu tekee koko rakennuksesta taianomaisen - vaikka se on katveessa ja hahmoltaan sinänsä hillitty.

PIENIKOMMENTTI AAMUISIIN MIELIPIDEKIRJOITUKSIIN

Kaunistalvinen sunnuntaiaamu kuluu vanhaan malliin sanomalehden kanssa. Ei sillemitään voi, että kun on iso puinen pöytä, jolle mahtuvat sanomalehdet jaaamiaistarpeistot, on nautinto keskittyä päivän lehteen. Vahdilla se nyt onHelsingin Sanomat, vaikka kerran keitti jo niin yli että tuli melkein peruttuatilaus. Se taisi liittyä siihen, kun joku toimituksen nokkelikoista keksi tehdäsuuren artikkelin 30-vuotiaista menestyjistä ja esikuvista. Heistä maailmalla ylimmiksioli nostettu prinssi Williamin puoliso ja Pohjois-Korean edesmenneen johtajanpoika. Käsi hamusi jo puhelinta: Nyt riittää!

Samanlaisiatunnelmia aiheutti jossain vaiheessa Musiikkitalon ennenaikainen moitituttaminenlontoolaiskriitikolla - siis ennen talon käyttöönottoa ja konserttikautta.Kyllä, ja Guggenheim-hankkeen yletön hehkutus, kera sen keskustakirjastospekulointeihinliittyvän vouhotuksen, että ketään eivät enää kiinnosta "suorakaiteenmuotoiset rakennukset".

Vahtikatselee usein vaikkapa yhtä lempirakennustaan, Helsingin rautatieasemaa: kylläsen perusolemus ja väritys on rauhallinen ja se todellakin tukeutuusuorakulmaiseen koordinaatistoon. Se on käyttörakennus, tehty torniakin myöten matkalaistenvirtoja ja arkitarpeita varten - mutta myös juniaan odottavien nautittavaksi jarautatielaitoksen ja kaupungin kohokohdaksi ja ylpeydeksi.

Varsinaisetyllätykset kätkeytyvät taitaviin detaljeihin, selkeään ja arvokkaaseenmateriaalipalettiin ja sisätilojen uljauteen - siitä huolimatta, että esimerkiksisuuret ravintolatilat on sittemmin ja taitamattomissa käsissä onnistuttu naamioimaan lähes tuntemattomiksi. Toisenkerroksen ravintolasali on nykytympeydessään vertaansa vailla - Vahti käyniillä kulmilla yleensä enää vain kokouksissa. Itse Asemaravintolan uudetsisustukset Vahti taisi arvioida - tylysti - jo kauan ennen kuin HelsinginSanomat lähetti itseänsä edustavan kynäniekan sitä kirjoitusmielessätutkailemaan.

Muttaasiaan: tämän päivän Sanomien yleisönosastossa on kaksi kirjoitusta Guggenheimistaja sen vierestä. Toinen on galleristi Ilona Anhavan käsialaa, ja täyttä asiaa - nimittäin taiteen esittämisestä ja rahankäytöstä.Vahti suosittelee.

Kuvataiteilijaja tutkija Merja Puustisen myöskin asiallisten kaupunkispektaakkelihavaintojen lomasta Vahti huomasi yllättäen arvioita suomalaisesta arkkitehtuurista. Puustinen väittää suomalaisenarkkitehtuurin kärsivän rakenteellisista ongelmista, ja näiden hän kirjoittaajohtuvan yhtenäisyyden tavoittelusta, kankeasta rakennusvalvonnasta jarakennusliikkeiden vaikutusvallasta.

RakennusvalvontaaVahti ei voi missään nimessä pitää kovin kankeana, kun katsoo, minkälaisillerakennuksille maassamme myönnetään rakennuslupia; niitähän ovat surutta saaneet jopa suoranaiset ympäristörikokset. Kenties Puustinen viittaa yhtenäisyydentavoittelulla siihen, että maassamme vieläkin pyritään - ainakin niissäkaupungeissa joissa vielä on todellista asiantuntemusta kaupunkikuvan jaarkkitehtuurin suhteen eikä sitä ole annettu alennettu tekniikan ja taloudenmuiden vietävien pojankloppien “vastuulle”- jollain tavoin pitämään pahimmathullutukset ja ylilyönnit kurissa myös kaupunkikuvan osalta.

Rakennusliikkeidenkinsuhteen ansiokkaan kirjoituksen laatija on oikeassa, mutta ei siitä puolesta kirjoitakuin vaivihkaan. Rakennusalahan on kartellisoitumassa eikä enää niinkään vähäisessämäärin edusta sitä niin kutsuttua harmaata aluetta. Ennen kaikkea Puustinen onhuolissaan siitä, että maassamme on liikaa ns. WOW-hankkeiden toteuttamisenesteitä.

No, joskaupunkirakentamisen pitää olla piikin heittämistä sinne ja pirunnyrkin tuonne,kiepuran katveeseen ja puukipon katveen nurkille, niin kyllä täytyy sanoa että nuo asiat aletaan meilläkin osata. Samoin ollaan osaavinaan niiden selitykseksiselitykset. Kuinkahan monta vuotta on saatu kuulla sitä tasapaksua jankutusta"uusien tarinoiden" merkityksestä ja vaikka mistä. Mutta eipäs nytmennä noihin tornihuumiinkaan, en nyt.

Kuva: Osloon rakentuva korkeiden talojen rypäs, joka hupaisasti samalla myös esittelee monia hetken arkkitehtuurimuoteja - viittaus eri toten oikeanpuoleisimpaan, rappustettuun julkisivuun jossa muuten on tasakokoisia ikkuna-aukkoja.

No, Vahtion puolestaan sitä mieltä, että katsotaanpa nyt mitä tahansa uudehkoa esimerkiksiArkkitehti-lehden tai SAFAn julkaiseman arkkitehtuurikilpailuliitteen sivuillepäätynyttä rakennusta, niin kyllä niistä erikoisimmatkin edustavat aivan muutayhtenäisyyteen pyrkivää kulttuuria kuin mihin Merja Puustinen viittaa.Nimittäin: joka niemeen, notkoon, saarelmaan on pesiytymässä Internetin avullaleviävä kansainvälinen arkkitehtuurimuoti, se muutaman vuoden välein vaihtuva.

Milloin oli suomalaisia aika vaatimattomia lasirakentamisen näytöstöitä, millointulivat ritilät ja lasiparvekkeet, milloin rikkinäisiä pianonkoskettimistojamuistuttavat pystyikkuna-umpipintarivit epämääräisesti toinen toistensa päällä,milloin taas julkisivut, joissa on kuin haulikolla rätsäytetyt keskenäänerikokoiset neliöikkunat “sillain (opiskelijaslangia) kivasti rändömisti”. Sittentulivat mustat-ulkoa-valkoiset-sisältä-vähäeleiset-suuri-ikkunaiset pientalotja huvilat luonnon helmaan, sitten taas keuhkorakkulamaiset erikoismateriaaleistatehdyt julkisivujen ulkoverkot (niitä meillä vielä toki enimmäkseen nähty kilpailuehdotuksissa),aaltoilevat kattojen silhuetit, värilliset mosaiikkimaiset levyjulkisivut, ja sitten taas erilaiset kipot ja kartiot. Mitä vielä, ai niin, korimaisetpunokkeet. Lista on pitkä, ja siihen kuuluvat myös äitelänvihreä, -oranssi-, -kretuliini- ja –sitruunavärit, ilman sen suurempia vivahteita. Vaihtoehtoisesto voidaan käyttää ätläkkää pinkkiä.

Usein ontapahtunut myös niin, että koko alaa jarakennus- tai materiaaliteknologiaa mullistava toteutus jossain muualla onsaanut täällä muodollisen sitaattinsa – niinpä niin – vain muodon vuoksi.Voittoihin tähtäävä rakennusklusteri ottaa pienessä Suomessa harvoin riskejä.Asuntorakentamisessa tämä on jo fakta.

Suomalaiseennykyarkkitehtuuriin kuuluu tänään poikkeuksellisen paljon lainatavaraa, sitä uusienkansainväliset mitat täyttävien eleiden tavoittelun nimissä omalla tavallaan yhtenäistävää.Kun Arkkivahti ehdotti kaunista ja rauhallista, turhista muotihömpötyksistävapaata Vantaan Pyhän Laurin kappelia erääseen kansainväliseen arkkitehtuurijulkaisuun,ei se yhtenä viime aikojen parhaimpana suomalaisena uudisrakennuksena ylittänytedes julkaisukynnystä. Se on liian silmiä rauhoittava, liian yksinkertainen,liian harkittu ja liian julkisuutta tavoittelematon. Se keskittyy tehtäväänsä,ei huomion julkihuutamiseen.

Ei sesuomalainen arkkitehtuuri – enkä sillä nyt tarkoita kaikkea rakennusmassaa, mitätäällä syntyy – enää niin perin yhtenäistäkään ole. Yhtenäistävää ovat kuitenkin monet muualta tänne kopioidut trenditja niiden pohjoiset, nopsat ja näpsäkät sovellukset.

WOW-arkkitehtuurinperusolemuksen suhteen taitaa myös monella nyt olla pallo hukassa. Turistipyydyksistäyksi maamme ylimmistä eli Temppeliaukon kirkko edustaa häkellyttävää mutta siltirauhallista ja selkeää arkkitehtuuria. Sen arkkitehtuuri on kestänyt myös aikaa.Mutta ellei muukalainen tiedä, missä pieni pyhättö on, ei muukalainen sitä löydä. Aitoonhämmästykseen sisältyykin mahdollisuus kokea yllätys, ja kiepura-arkkitehtuuri eisitä kyllä tarjoa. Vitsi on pian vanha, ellei se ole todella hyvä.

Vahti sensijaan toivoo, että metropolien tai kaupunginosien ja -korttelien keskenään kilpasilla pullistelunaika alkaisi arkkitehtuurissa olla ohi ja että Suomessa alkaisi syntyä jotaintodella omintakeista ja myös sisäistetyllä tavalla voimakasta. Huutamati jasojottamati.

Toivoa myös sopisi, että jo edellisten sukupolvien aikana aikaansaatujatodella hienoja rakennuksia - rakennustaidetta, suom. huom! - ja interiöörejä, kaikenlaista autenttisuutta,osattaisiin jalommin tuntein kunnioittaa, kun mihin rihkamahenkinenturistipyydystely tällä erää kykenee.

Amen ja Ugh!

LUOVA TAUKO

2012-01-28T03:17:00.000-08:00

LUOVA TAUKO

Arkkivahti on hieman ja pakollisesti huilannut, mutta ei kuitenkaan aio sen enempää puhua vatsastaan.

Guggenheim-rintaman suhteen Vahti voi ihmetellä kaupunginjohtajan tämänpäiväisen HS-artikkelin mukaisia ajatuksia PUISESTA Guggenheimista Katajanokalle. Sanomien kakkossivulla vuorostaan ihmetellään asiantuntijakirjoituksessa Guggenheim-hankkeen sulkeutunutta tiedottamista. Artikkeli on täyttä asiaa, mutta ylitiöpositiivisen Guggenheim-hypetyksen seassa se kuitenkin edustaa suhteellisen vähäistä palstamillimetrimassaa valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä.

Tähän Arkkivahti siis kommentoi seuraavaa: näkyvintä tiedottamista hankkeen puolesta on tullut juuri Helsingin Sanomilta. Se on kirjoittajineen erinomaisen ahkerasti puhaltanut henkeä hankkeeseen, jonka todellisten tavoitteiden ja yksityiskohtien suhteen ihmiset ovat olleet perin pimennossa ja joiden nyt pitäisi edustajiensa välityksellä hyppien kiljuen olla hankkeen takana todella tiukalla päätöksentekoaikataululla, kun sisältömassansa suhteen mielettömän kallis selvitys vihdoin on julkistettu. Englanniksi.

Arkkivahti ottaa nyt etäisyyttä tähänkin asiaan ja odottaa maanantaihin kollega Kaarin Taipaleen toimittaman pamflettikirjan ilmestymistä. Mutta: mikäli aiheita ilmaantuu, virkkaa sanoja tai kuvia Vahtiinsa myös viikonlopulla.

Mahataudin jälkeen viisainta lienee olisi kääntää pölynimurin ja lumilapion jälkeen katse luontoon ja kulttuuriin ja välttää sähköisiä medioita, ihan urakalla. Välttäminen alkaa arkisesti parvekkeen lapioimisella sekä oikeasta että katolta sille elien iltapäivällä pudotetusta lumesta. Edessä on siis luovaa toimintaa.

Mitä Guggenheimiin tulee, Vahti ei sitä vastusta, mutta rahat on saatava muilta kuin pääkaupunkiseudun (toistaiseksi vain Helsingin) veronmaksajilta. Rakennustaiteen (auts, Arkkitehtuurimuseoksihan sen tässä ohimennen kastettiin) museo ja Design-museo tarvitsevat toki ajanmukaisemmat tilat, se on totisinta totta.

Vahti on pitänyt arkkitehtuurin ja designiin keskittyvää Guggenheimia yrityksenä imeä valtio hankkeen taakse, ja sulauttaa myös mainitut museot osaksi Guggenheimia. Museoilta tuskin on kysytty, mutta MFA:n johtaja Juulia Kauste istuu samassa WDC-säätiön hallituksessa Pekka Timosen kanssa ja tietänee enemmän kuin mitä kertoo. Timonen on Guggenheim-miehiä, Vahdin kokemuksen mukaan. Arkkitehtuurikilpailun järjestäminen on vuorostaan hyvä porkkana saada SAFA johtoineen jonkin asian taakse. Näin on jo käymässä.

Jo Kirjava satama-kipailun anti ja sen kommentoinnin ja arvioinnin "demokraattisuuden" markkinointitapa osoittavat kaupungilta ja WDC-säätiöltä huonoa harkintaa. WDC-vuonna halutaan hypeä Helsingille myös keskustakirjastokilpailulla ja nyt vielä Guggenheim-kilpailulla.

SAFA etsii muuten uutta kilpailusihteeriä - mutta minnekäs se nykyinen on livahtamassa kun hienoja haasteita näyttäisi olevan roppakaupalla? Ei voi tietää. Ja tänään ei itse asiassa edes kiinnosta.

Reipasta päivää!

FINLANDIA-TALO JA KIRJASTOKILPAILU

2012-01-24T11:31:00.000-08:00

FINLANDIA-TALO/ KESKUSTAKIRJASTOKILPAILU

Arkkivahtiosallistui tarkkaavaisena viimeperjantaiseen kirjastokilpailuseminaariinFinlandia-talon kamarimusiikkisalissa. Joukossa oli kaukaisiakin vieraita.

Ohessavalokuvia tilaisuudesta, jonka jälkeen melko sakeassa lumituprussa vaellettiinkatsomaan kaupungin keskustakirjastolleen määrittämää paikkaa Sanomatalonkatveessa.

Kilpailijatihmettelivät seminaarin jälkeen, miksi vain yhden naapuriin nousevanuudisrakennuksen hahmo oli pienoismallissa realismia lähentelevä - ei tokiAmerikan tai Märklinin pienoisrautatien malliin mutta silti - ja miksi toiseteivät. Salissa esitettiin myös energia-asioihin liittyviä kysymyksiä, ja käviilmi, ettei ykkösvaiheessa tarvitsekaan olla kauhean tarkkoja erikoisasiantuntijanenergialaskelmia.

Se, mikäon kiinnostavaa on seikka, että halutaan ainakin 100 vuotta kestävä talo, muttasen arkkitehtuurin oletetaan olevan ajan hermolla ja siihen edellytetään sisällytettävänikään kuin tulevaisuuden kirjaston ominaisuuksia - siitä huolimatta, ettäteknologia menee eteen päin sellaista vauhtia, ettemme todellakaan tiedä mitkäovat toiveiden tynnyreiden äärilaidat sitten kun kirjastoa faktisestialettaisiin alkaa rakentaa.

Lieneeviisainta ajatella tarvittavan talo, joka taipuu monenlaisiin käyttöihin, eiedusta päivän arkkitehtuurimuoteja ja niin edelleen vaan on sekätilakonseptiltaan, yleiseltä väljyydeltään ja kaikin puolin muutenkin selkeä jajoustava – ja kuitenkin arkkitehtuurinsa puolesta arvokas ja ennen kaikkea kutsuva.Ja täytyy tunnustaa, että julkisivuaiheena taitavat nuo limanvihreät keuhkorakkulavenykkeettai muut organismeista muotonsa lainanneet suomustot ja verkotkin ollasellaista tavaraa, että alkaisivat aikaisemmin kuin jo kymmenen vuoden päästä tympiä.Tällä hetkellä kovassa huudossa ovat myös erilaiset suorakulmaisestakoordinaatistosta poikkeavat geometriat – ja jokuhan taisi lehdistössälausahtaa kiinnostavan mukamas-totuuden, ettei ketään kiinnosta tullasuorakaiteen muotoiseen rakennukseen.

Arkkivahtipohtiikin, että alkuvoimaisen, jopa ”muinaisen” yleismodernissa ja niukassamateriaalipaletissa voisi olla voimaa. Mutta eipäs nyt innostuta. Toinenvaihtoehto voisi olla tietyllä tavoin puettava ja riisuttava perusrakennus,jonkinlainen kehikko, joka sietää muutoksia myös julkisivun ja tekniikan/teknologian suhteen.

Ja sitten heräsi kysymys:miten kirjasto sitten toimii, jos jokin teknologia tyystin pettää ja ihmisetihan oikeasti halajavat hyvän kirjallisuuden pariin eivätkä keskenään löysillätyynyillä keskenään maaten luo sitä itse, näykkimällä yhden klassikon sivulta25 jotain ajatusta, toisen sivulta 232 jotain toista ja sekoittamallapäiväkirjamerkinnöistään ja naamakirjastatuksistaan kolmatta ja neljättä jakilauttamalla kaverille sen viidennen perään, näin luoden ihan omaa kirjallisuuttaan - kuten salin eräs asiantuntija visioi.

Nollaenergiatalohaaveetsaisi Vahdin mielestä myös kyllä unohtaa: jos rakennus tupataan täyteenenergiaa syövää teknologiaa, jonka tulevaisuuden syöppöydestä emme vielä tiedämitään, ovat arviot pelkän rakennuksen kokonaisenergiataloudesta ihanturhia. Tai ne menevät kuitenkin metsään tai ainakin sen suuntaan.

NäitäVahti perjantaina mietti, keskusteli muutaman norjalaisen jaenglantilaisen kollegan kanssa ja palasi mietteineen lumiukkona työhuoneeseensa.Jäi myös mietityttämään, miksi kuvamateriaalissa joko oli mukana oin 30 000neliön optio maanalaiselle monitoimirakennuksella - tai sitten ei.

Vahti onedelleen sitä mieltä, että typerintä ikinä Helsingin kaupungilta on ollutkaavoittaa rintamamainen jono toimistorakennuksia ratapihan kylkeen ja näintuhota mahdollisuus luoda kiinnostava keskuspuisto Helsingin sydämeen.Jättämällä kaukojunat Pasilan tasolle ja luottamalla uuden sukupolvenliikenneratkaisuihin, olisi koko ratapiha-alue vapautunut kreatiivisemmankaupunkirakennustaiteen alustaksi ja helsinkiläiset olisivat saaneet ihananolohuoneen kaikkien keskeisten kaupunginosiensa ytimeen. Nyt ei kenenkääntarvitse käydä Vahdin kimppuun väittäen, että mitenkäs sitten se junienpaikallisliikenne. Kaikenlaisia muita vaihtoehtoja olisi ajat sitten ollut, nyton päädytty näihin lukkiuttaviin ratkaisuihin. Hienointa toisaalta on se, ettätiukat reunaehdot tekevät tästä kilpailusta osallistujilleen todellavaativan. Näin sanoi mm. Käpy Paavilainen,yksi tuomareista. Tässä hän on, vasemalla Tuomas Rajajärvi.

Ja sitten vähän vielä siitä elämysarkkitehtuurista,jota Reetta Meriläinen tänään perää HS:n kakkossivuilla: kyllä taide ja kirjallisuusovat ainakin allekirjoittaneelle antaneet aitoja elämyksiä ilman että rakennuksen edessä ja ympärillä ja jokakulman takana ja sisällä täytynyt voihkaista jotain ettävau ja vau ja vau.

Kuvassa kansainväliset ja kotimaiset arkkitehdit katoavat tontin katsastamisen jälkeen armeliaaseen lumipyryyn. On arkkitehtuurikilpailun ensimmäiseen vaiheen aika!

BERLIN TEGEL INTO A PLUS-ENERGY "CITY" ?

2012-01-23T10:31:00.000-08:00

BERLIN TEGEL INTO A PLUS-ENERGY "CITY" ?

The Hamburg-based architect Meinhard von Gerkan designed with his colleagues, the logistically excellent airport Berlin Tegel. That happened about 40 decades ago and it was thei first really substantial commission.

Mainhard von Gerkan has now proposed to make this airport into an experimental plus-energy "city".

Here is a short article in English and then an interview with Mr. von Gerkan in Die Zeit, the latter is of course in German.

Arkkivahti has always loved Tegel: it is so centrally located, then you you just hop in a yellowish-cream-coloured bus and are at your meeting or with your Berlin friends in less than half an hour.

Since this coming summer, Tegel will not be there for Vahti any more, instead there is a brand new airport further away from the centre of the city. It is called BBI Brandenburg International Airport Berlin. Their Internet pages are, by the way, very boring, like designed by a committee.

Already missing you, Tegel!

(Vahti will keep an eye on the news.)

BAUNETZWOCHE ÜBER BAUMHÄUSCHEN

2012-01-23T10:09:00.000-08:00

BAUNETZWOCHE ÜBER BAUMHÄUSER ODER -HÄUSCHEN

Bauntezwoche erzählt über die schönsten modernen Baumhäuschen. Häuser hoch in grossen Bäumen haben Menschen seit Jahrtausende gebastelt oder gebaut.

Praktisch können diese Häuser auch sein. Aber am besten sind sie für uns auch einfach zu geniessen! Baunetzwoche zeight einfache oder komplizierte Beispiele, auch von Architekten.

Es ist auch ein Trend geworden. We schon alles hat, muss unbedingt eine Hütte in eimen Baum haben.

Hier kann man die Artikel lesen!

GUGGENHEIM-ASIAA /LINKKI

2012-01-23T01:16:00.000-08:00

GUGGENHEIM-ASIAA /LINKKI

Olematta tässä poliittinen, Vahti laittaa linkin yhteenvetoon. Se taas liittyy vihreiden jokin aika sitten järjestämään tapahtumaan Guggenheim-projektin tiimoilta. Olkaa hyvä! Lisää vastaavaa tulossa, nyt Vahdilla on kiire.

Tulossa myös: kuvia Finlandia-talon viimeperjantaisesta tapahtumasta jonka aikana mahdollisille arkkitehtuurikilpailun osallistujille esiteltiin Helsingin keskustakirjastokilpailu ja sen ohjelma.

Vahti heitti hieman läppää, kun kaupunkisuunnitteluviraston edustajan johdolla laumana kävelitiin rakennuspaikkaa katsomaan paksussa, lähes läpipääsemättömässä lumipyryssä, jossain Sanomatalon kulmilla:

"On usein valitettu, että Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tiedotuksen avoimuus ja läpinäkyvyys ovat lumetta."

HS MIELIPIDEOSASTO JA SELITYKSIÄ – JA VÄHÄN MYÖS ENERGIATEKNOLOGIASTA

2012-01-19T01:12:00.000-08:00

HSMIELIPIDEOSASTO JA SELITYKSIÄ – JA VÄHÄN MYÖS ENERGIATEKNOLOGIASTA

HelsinginSanomien kulttuuriosasto selittää tänään Guggenheim-yritysten ja-epäonnistumisten taustoja. Kannatta lukea. Kriitikko Otso Kantokorpi onjo ajat sitten Alaston kriitikko-nimisessä blogissaan luetellut näitä tietoja,nyt on kulttuuritoimituksen leveämmällä arsenaalilla otettu vielä tarkemminasioista selvää. No hyvä, mutta ei se Alastoman kriitikon panosta vähennä, vaantäydentää.

Artikkelissaon taas hieman paikkailun makua, ja monet Guggenheim-säätiön aiemmat toimetselitetään myös entisestä johtajasta, Thomas Krensistä, johtuviksi.

Guggenheimja sen taustalla toimiva rahakas säätiö on kuitenkin sen verran iso laiva,ettei sen toiminta tuosta vaan muuta suuntaansa. Vahti kehottaa siltitutustumaan päivän Sanomiin.

MielipidesivuillaGuggenheim-asiaa käsitellään tänään erittäin asialinjaisesti ja taidemuseoidenja kokoelmien kannalta katsoen kolmen naisen voimin, Helsinki - NewYork -akselilla. Asialla ovat Suomen New York-instituutin johtaja Leena-MaijaRossi, kriitikko Marja-Terttu Kivirinta ja tutkija HannaJohansson. Heidän kirjoituksensa on jo noteerattu iltapäivälehdessä.

ArkkitehtiHarri Hautajärvi kritisoi myös tarkasti ja selväsanaisesti suomalaisten omienmuseoiden alasajoa, ja näyttää uudisrakennuksen suhteen olevan Vahdin kanssa hieman samoilla linjoilla.

Mukanaon toki myös Guggenheimia innolla odottavia mielipidekirjoittajia. Heidän mielestään- näin mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja - Guggenheim kohottaisisuomalaista itsetuntoa.

Japah, sanoo siihen Vahti. Suomalaisten itsetuntoa kohottavat vain ja ainoastaan suomalaiset itse, opettelemalla ja sinnikkäästi pyristelemällä toisten ideoiden mitätöintikulttuuristaja selkään puukottamisen tavoista nopeasti ulos. Se meissä on vikana, että pikkupuheet, viinimerkit ja pukeutumiset kyllä aletaan hallita. Sen sijaan teemme edelleen usein hallaa toinen toistemme energisille pyrkimyksille. Me emme ole hengessä mukana, vaan usein odotamme vieressä hiljaa, että kaveri epäonnistuu,hanke epäonnistuu. Me varastelemme härskisti ideoita, vähättelemme, annamme vääriä tietoja, puhumme pahaa ja niin edelleen. Näin se vieläkin on.

Ihania poikkeuksia ja sivistynyttä kulttuuria toimissaan edustavia ihmisiä ja tekijöitä sekä rehellisten kiitosten ja tuen antajia on toki keskuudessamme. Ilman heitä olisikin koko väki - myös kulttuuriväki - tyystin hukassa.

Vahtitietää tämän ainakin sitä kautta, että on huomannut suunnitelmien,suunnittelijoiden ja ideoiden olevan usein vapaata riistaa, jatoimintakulttuurin niinkin luovalla alalla kuin arkkitehtuurissa olevan enemmänketunhäntä-kainalossa-pohjaista kuin kilpailevien mutta lahjakkaidenkollegoiden menestyksestä iloitsemista. Henkilöasiat menevät piskuisessamaassamme usein asia-asioiden edelle. Pienet piirit pyörittelevät, silkastapyörittelemisen ilosta, tehden usein ihan oikeasti hallaa koko alalle jaammattikunnalle.

No,tämä itsetuntoa kalvavasta huonosta kulttuurista, joka nävertää muutenkinpieniä resurssejamme, henkisellä tasolla ja monella elämän alalla.

Guggenheim-nimikyltti ei tuo siihen millään hinnalla pelastusta: Charity begins at Home! Mutta: Guggenheimin hyväntekijäiksi meidän ei tulisi itsetuntosyistä ainakaan ryhtyä.

Keskustelu pyörii nyt vilkkaana jaihmiset haluavat avointa ja asiallista tietoa ja myös tarkempia faktoja jalaskelmia Guggenheim-hankkeen taloudellisista seurauksista Helsinginveronmaksajille.

Samanaikaisesti Vahti ihmettelee tärkeän Helsingin keskustakirjastokilpailunoutoa ohjelmointia: työryhmien kokoonpano tulee ilmoittaa etukäteen, ja joykkösvaiheessa tulee mukana ja nimettynä olla energiatekninen asiantuntija.Heitä ei Suomessa ole kuin ihan muutama, joten taas on mukamas avoinarkkitehtuurikilpailu ohjelmoitu siten, että moni sulkeutuu pois jo sillä,ettei ilman kansainvälisiä kontakteja moista asiantuntijaa työryhmään löydy. Eivät ne harvat suomalaiset ehdi kymmenien arkkitehtitoimistojen ehdotuksiintulla mukaan. Onneksi Vahdilla on varastossa muutama puhelinnumero.

Ja vielä Guggenheim:

Kuulunut on myös selkeitä ääniä sen puolesta, että asiaan liittyvien poliittisten päätösten kanssa ei saisi kiirehtiä. 31.1 ilmestyy kirja, johon on koottu runsaasti kirjotuksisa Guggenheim-aiheesta. Siitä tuonnempana.

Pyryttää.

a10 STORY / LINK

2012-01-18T07:09:00.000-08:00

a10 STORY / LINK

Arkkivahti wrote about the Vienna Ice Hockey Rink by Perger Parkkinen Architects, here the link!

KAKSI NORJALAISTA KULTTUURIRAKENNUSTA - JA PROJECT GUGGENHEIM

2012-01-18T03:25:00.000-08:00

KAKSI NORJALAISTA KULTTUURIRAKENNUSTA - JA PROJECT GUGGENHEIM

Arkkivahti oli poissa ympyröistä juuriGuggenheim-keskustelun hektisimmät päivät. Hyvä niin, sillä vastapainoa antoitutustuminen sekä Kristiansandin Kilden-kulttuuritaloon ja sitten huolella myös– toki ja valitettavasti ilman oopperaesitystä – Oslon oopperataloon.

Nyt kun Guggenheim-keskustelu käy kuumimmillaan, täytyytodeta, että norjalaiset ovat vuosikymmenen sisällä täysin omilla ehdoillaaninvestoineet yhteensä 700 miljoonaa kahteen kulttuurirakennukseen. Toinenniistä eli Kilden maksoi enemmän kuin Musiikkitalomme. Se sijaitsee kuitenkinvain melko pienessä, toisin eläväisessä etelärannikon kaupungissa; väkiluku jääalle sadantuhannen.

Norjalla on toki öljynsä, myönnettäköön. Oslolla taas ei olevastaavaa empire-keskustaa kuin Suomessa. Pääkaupungissa on sen sijaanrunsaasti repaleista, satamamaista rantaviivaa. Uusi oopperatalo ei suinkaansijaitse kaksitornisen kaupungintalon edessä vaan hieman syrjässä kaupungilleaiemmin leimaa ja identiteettiä antaneista postikorttirakennuksista ja –näkymistä.Niiden omaleimaisuus säilyy, samalla kun oopperan hieno, jäälauttoja tai–vuoria muistuttava Carraran marmorilla päällystetty ja huikeita lasipintoja käsittävä monumentti antaa uuden identiteetin Bjørvikalle ja sen ympäristölle.Koska lähistöllä on korkeahko mäki ja taustalla myös ihan oikeata topografiaa,on rakennuksen massiivisuudelle perustelut. Massiivisuutta toki vähentäärakennuksen taiten rikottu hahmo viistoine pintoineen sekä sen vaalea väri.

Talo on periaatteessa ihan samalla materiaalilla verhottukuin oma koko ajan ja ihan turhaan haukuttu Finlandia-talomme. Senmarmorilevyjen tarina on toki surkuhupaisa, mutta talo on muutakin kuin seneräs teknisesti epäonnistunut osa.

Snøhettan rakennus edustaa asenteellaan myös ihan aitoajulkista ja juhlavaa rakentamista, ja silti rakennus on myös kutsuva japidetty. Norjalaiset ovat sen itse kustantaneet ja käyttävät sitä ahkerasti,jopa ulkopuolella kulttuuritilaisuuksien. Mikäli kuningatar, kuningas tai ministeriteivät tarvitse ensiparven VIP-paikkojaan, voi kuka tahansa ne lunastaa asiaakello yhdeksän jälkeen aamulla tiedusteltuaan. Kahvilakin on auki iltamyöhään,samoin ns. fine-dining-puoli. Niistä avautuu kaunis maisema kohtijäävuorimaista taideteosta, joka vaijerin varassa liikkuu vesipintaa myöten,tuulen suuntien myötä.

Meidän Musiikkitalomme on sekä Kildeniin että Oslonoopperaan verrattuna sekä halvempi että lievästä tilanahtaudesta johtuen kuin komitean suunnittelemanoloinen. Tuntuu kuin kaikissa suurta konserttisalia ympäröivissä tiloissa olisinipistetty sekä neliöistä että kuutioista.

Musiikkirakennuksen tehtävä on tokipalvella musiikkia eli sen tekijöitä ja yleisöä, mutta jollain tavoin tuo arjen yläpuolelle kohottavatunnelma ikään kuin puuttuu. Arkkivahti on koettanut miettiä, mistä se johtuu. Täydellistä vastausta hän ei ole löytänyt, ovathan talon materiaalit jaratkaisut sinänsä arvokkaita ja jälki huolellista. Kuitenkin täytyy muistaa,että jo Oslon oopperalle valittu paikka antoi arkkitehdeille tyystin toisenlaisetmahdollisuudet. Musiikkitalo on hankalalla paikalla ja entuudestaan melkohahmottomaksi muotoutuneessa kaupunkiympäristössä. Kaupunki oli tässä kohdinkuin kasa lattialle viskeltyjä leluja. Musiikkitalo toimiikin tietoisesti ympäristön hajanaisuutta kokoavanaelementtinä.

Musiikkitalon Sibelius-akatemian puoleista julkisivua onmoitittu virastomaiseksi. Vahti muistuttaa, että myös Kildenin ns. talouspuolieli palvelevat tilat verhoutuvat selkeän ja yksinkertaisen, toistuvia samankokoisia ikkuna-aukkoja käsittävän tumman metallijulkisivuntaakse. Musiikkitalo sijaitsee toki kuin yksittäinen, joka puoleltatarkasteltava kokonaisuus. Kilden on vuorostaan satamaympäristössä, jossa ns.waterfront- julkisivu heijastuspeilinä hienosti toimivalle kapeahkollesatamalahdelle on se ainoa tarvittava suurempi arkkitehtoninen ele.

Nyt tullaan sitten Guggenheimiin, jota väkisin ollaan tunkemassapaikkaan, johon mitkään suuret eleet ja pullistelut eivät kerta kaikkiaan sovi.Kysymyksessä on Helsingin ainutlaatuisen empirekeskustan syli. Arkkivahtipitää myös perin vanhanaikaisena ajatusta tavoitellusta ikonisesta talosta, jossa olisi yhdentoimijan toiminta, sinetöitynä ikiajoiksi.

Mikä voisi olla kiinnostava ajatus, olisi toisarvoistenterminaalirakennusten korvaaminen selkeiden, empireajan arkkitehtuuriakunnioittavien, tämän vuosituhannen parasta laatuosaamista edustavien pitkänomaistenja matalahkojen rakennusten nauhalla, jotka yhdessä ottaisivat syliinsävaikkapa kuvataiteen, rakennustaiteen ja designin, tanssitaiteen sekä vaihtuvianäyttelyitä, rosoisempia toimintoja ja sitten vaikkapa yhdenGuggenheim-galleriahallin hienoine ja houkuttelevine sivutiloineen. Ja nytmuistutus: laatuarkkitehtuuri on muutakin kuin suuria pulleita eleitä! Toisaalta: Katajanokka on liikenteellisesti pussissa; pelkät risteilyturistiteivät pääskyn lailla sitä kesää tee.

Arkkivahti taas näkisi mielellään Hernesaaressa suurentelakkahallin kokoisen horisontaalisen, kehyksenomaisen kokonaisuuden, johon vähitellenalkaisi rakentua nykyaikainen, sekä ylevyyttä että rosoisuutta että kirjavuuttakäsittävä museoiden, näyttelyhallien ja kiinnostavan majoituksen jakansalaisten oman toiminnan kokonaisuus. Siihen mahtuisi kallista ja edullistaja vaikka mitä.

Arkkivahti pitää myös TuomasRantasen ehdotusta kiinnostavana ja on muutenkin ihmeissään, kuinkalukkiutunein lähtöajatuksin Guggenheimia koetetaan valtavalla kiireellä ajaaläpi. Ihan tuntuu kuin oltaisiin valmiiksi tekemässä jotain tulevaisuudenmuumiota.

Vain todella suurilla budjeteilla (Oslo 500 miljoonaa) saadaaikaiseksi riittävän suuria ja ilmavia, ei heti pieniksi jääviäkulttuurirakennuksia. Guggenheim-kuvio on myös saamassa tositelevisiomaisiapiirteitä, jo farssiksi asti.

Arkkivahti ei nyt kajoa asiaan enempää. Kuvitus on Oslonoopperatalosta, jonne Vahti pääsi käymään vasta nyt. Oikeastaan toimenkuvaanolisi kuulunut nähdä se heti sen valmistuttua, nyt vihdoin tuli tilaisuus. Tämäkertonee hieman myöskin ”kulttuurijournalisti” Nurmen – muiden lailla -työskentelyolosuhteiden muutoksesta, joka kaikkien näiden mediasta luettavien,nähtävien ja kuultavien johtaja- ja miljonääripuuhien keskellä on edelleenoleva raju.

ARKKIVAHTI RECOMMENDS A HOTEL

2012-01-17T08:50:00.000-08:00

ARKKIVAHTI RECOMMENDS A HOTEL

Oslo is expensive. Hotels there are expensive, and hostels are just hostels - even though some contemporary hostels also have charm and elegance.

There is a new trend in hotels, namely elegant, well designed and feisty but reasonably priced.

Arkkivahti stayed at Comfort Hotel Börsparken and had a room facing the park, the old real exchange building and the Oslo Opera, on the 6th floor.

The hotel has recently been renewed so that there also are new or newly furnished rooms. Arriving late and wanting to look at the Opera, Akkivahti did not have one of those but it did not matter singe the room was quite OK, with a new carpet, a proper desk, a HUGE mirror to suit Vahti´s humble ego, and a big flatscreen TV, an easy chair and as a bonus a hot water kettle (Vahti does not drink during her travels but must absolutely have hot tea in the evening, preferably with honey) - plus access to wireless Internet.

The new rooms are now almost all facing a small courtyard, but they are nice with also a bunk bed on top of the twin bed - good for a family or a group of friends.

The best parts are downstairs: a spacious breakfast room - lounge with free coffee and tea plus nice design furniture, wireless and workstation tables plus four iMac computers for e-mails and facebook status updates and surfing for opening hours and traffic connections.

The breakfast was advertised as KICKASS - and it surely was, fresh and nicely displayed with freshly baked bread, several kinds of fish, even porridge and waffles plus salads and lettuce - the whole works.

The location is perfect, pricing system dynamic and the atmosphere OK: Vahti saw over breakfast a selection of guests with age span from around 20 to 70: good concept.

The hotel chain has in this new concept, gotten rid of all kinds of fringe stuff, there is for instance no 24-hour service. But there is a free gym, a small shop plus fresh beds, very nice design and a really solid and good breakfast. That contains all that an architecture tourist really needs.

OSLO OPERA; IMAGE

2012-01-15T17:46:00.000-08:00

OSLO OPERA; IMAGE

Arkkivahti visited the fine OPERA house by Snøhetta (it is both an opera and ballet house) both on the evening of the 14th and afternoon of the 15th of January. Schedulewise, there was no chance of actually attending a performance, but Vahti was shown around also backstage. On a beautiful Sunday afternoon, before the sunset, she climbed a slippery slope.

There will later be reflections on public culture buildings, in Oslo, Kristiansand and in Helsinki. The Oslo Opera cost 500, the Kilden about 200 and the Helsinki Music Center around 170 Million Euro, or something to that direction. They are all, as buildings and places of work and for enjoyment, different and located in different environments. They all are designed by Scandinavian architects and all have a contextual relation to the place, each in its own way.

Arkkivahti knows that the Oslo people love their Opera building and that the Kristansand people are proud of their Kilden. Judged by the applause and the critic´s opinions in the newspaper, they also will, perhaps, learn to love their own building. New is always new, and it takes some time to really feel at home with it.

Kilden is also the secondmost expensive culture building in Norway. So what, says Arkkivahti. To build is of course not important for people, who only concentrate on their own, private consumption. To build and to want to build has to do with the wish and ability to look forward. It takes optimism and strength to want to build. It has been an inbuilt, instinctive power within us. But, today, many of us would rather travel to Asia once in a year and have paper umbrellas in drinks.

Buildings cost. Yes. Today, too much. It is always wrong if the money goes to the wrong pockets. This trend deteriorates the fine profession of the actual building. Real builders have always had ambition. So have real architects.

"Hele byen er plakk", said a man on a cliff walking his dog when Vahti met him, hiking on her spare time in Kristiansand. But then, again, he laughed, heartily. He was actually proud of the Kristiansand building, but referred to it having been a big investment for a relatively small city. Plakk means broke.

By the way, the Oslo Opera requires an extreme attitude from anyone who wants to conquer its top on a cold winter day. Yes, it can be a slippery slope. But the journey is very rewarding.

Arkkivahti salutes both Snøhetta and Ala. Arkkivahti congratulates Norway, Oslo and Kristiandsand. And the young FINNS!

She salutes with a glass of Linie Akvavit. The dear devoted readers can try to find what LINIE means. Arkkivahti had sea captains also in her family.

(The world is round, but Scandinavian countries and Scandinavian architects can do it!)

SKÅL!

KRISTIANSAND OLD STREETS

2012-01-15T00:28:00.000-08:00

KRISTIANSAND OLD STREETS

There are less than 100 000 inhabitants in Kristiansand, but there are also signs of a lot of life and energy.

Arkkivahti knows how some Finnish smaller towns - thanks to their decision-makers nd their total lack of understanding - have completely lost their character.

In Kristiansand, there of course is also a horror show of awful buildings from the sixties and seventies and so forth, but the overall character of the grid plan has remained - and so have the the numerous shops that line the streets. Unlike in Kuopio, where the place feels almost like dead for a pedestrian and where the fine and unique big market square has been offered to awful, mediocre commercial buildings and constant additions, which soon make the most beautiful, quality buildings disappear behind all commercial crap and neon-lights and whatever signs of McThis and ChainThat - due tho the chosen concepts of building, and buying and selling. Even though commercialism also has entered this small Norwegian city, it has not completely been given permission to ruin it.

Here are a few images of how one corner of the then mostly wooden city looked. Charming! There still is space for the 21th century people, their bikes, dogs and cars, and even more, there is inspiration for the eyes! Kristiansand has not bulldozed these quarters - as Kuopio, happily, did, to a legendary wooden town with a special city plan with its double street system and also known from literature.

In Kristiansand, all the buildings here are not original. There also are very bad examples of how the architect only has understood the overall character but tried to do modern "old" buildings, where contemporary balconies and such are also facing the streets and the detaling is clumsy and industrial. Nice try but it did not quite work out.

There also are some buildings where the architect or whoever got the building permit, has understood the milieu a little bit better.

These images are only from streets where the overall old feeling still remains, even though all is not original. Go see for yourselves! And pay attention to the small semi-publicity of the pavement in front of the houses: many buildings hve a cellar with small windows facing the street. Therefore the "real" pavement is about 1,5-2 metres off the facade and planted. The pavements are not asphalt but paved with local natural stone slabs - nice! In such way, the charm and character has remined.

In contrast, for instance in Kuopio in central Finland, even the secondary street have mostly been asphalted to death. Small details and attitude matter, really! One can also add contemporary buildings to this milieu, but then materials, details and proportions really begin to matter.

Unfortunately the walk only limited to half an hour; there must have been a lot more to enjoy also in contemporary buildings and the river landscape.

Arkkivahti had no time to meet the city planning people, and it was Saturday - there always is more than meets the eye when one only walks in streets discuised as just any sidewalk critic.

SCHOOL IN KRISTIANSAND / IMAGES

2012-01-13T08:35:00.000-08:00

SCHOOL IN KRISTIANSAND / IMAGES

Arkkivahti visited the Tangen Videregående Skole / School by the three Nielsens and from 2009, by the river in Kristiansand. Here for starters, a few images. Vahti is busy going to a different concert and was today properly shown around in the KILDEN as well. More about that still to come, but now back to SCHOOL!

The school has fine open interiors and a wonderful spatiality, plus fantastic views across the river. The overall feeling is that of generosity, lightness and enjoyment. Good work!

KILDEN, GLIMPSES

2012-01-12T13:31:00.000-08:00

KILDEN, GLIMPSES

It is hard not to like this building in Kristiansand. Arkkivahti attended a concert where there were three standing ovations.

Here are only a few images. Arkkivahti will today be shown around properly in the whole building, which not only contains a concert hall for around 1200 but also a theatre, many foyers and so forth.

The building is especially stunning - but in a friendly and elegant, and inviting way. The grand foyer creates a splendid possibility to leave behind the everyday and prepare for the pleasures of music or other performing arts.

This is absolutely not only a small-town cultural centre, by its qualities and ambition. Arkkivahti might say that it is an international breakthrough for ALA Architects

The conductor of the Kristiansand Symfoniorkester, Mr. Rolf Gupta, compared it to a Lamborghini, mostly referring to the concert hall itself and its special features. This must have very much pleased Juho Grönholm from ALA, since her has been responsible for the building, among other architects. Here on the right, after all the hard work and travel, the proud Juho; he is quite big.

This building will absolutely belong to Arkkivahti´s favourites from recent years. But there will be plenty more to see after a hotel breakfast in a small but nice hotel in a small but nice city in the south of Norway. Arkkivahti will spend most of the afternoon in the building.

In the evening Arkkivahti will also experience another event in the Kilden, which is celebrating its opening with a chain of events.

Below: images of the upper floor foyers with their artwork. Theatre.

ARKKIVAHTI GOES TO NORWAY

2012-01-11T10:32:00.000-08:00

ARKKIVAHTI GOES TO NORWAY

Arkkivahti is packing for a 4-day trip to Norway. The target is the Kilden in Kristiansand, designed by ALA Architects. On the way back she stays one day in Oslo and will visit the new Opera House by Snøhetta. Unfortunately, there is no opera performance, but she will join a guided tour in the house. There is one opera performance on Sunday but the flight back is so early that it is not possible to see the whole opera. bad luck, that is!

There will then be a short Norway report with plenty of images. Arkkivahti must get up at 5 in the morning, which is hateful. She will travel from Oslo to Kristiansand by express bus or train, and see some landscapes as well. Vahti loves trains and has nice memories of sitting on trains in different parts of Norway, but express buses are OK as well.

Arkkivahti will later write her comments on the Helsinki Guggenheim project - she would really like the millions to be put into promoting art and architecture and design to Finland and here in Finland. The Guggenheim will cost a lot of money and Vahti really hopes that the state stays out of it, completely.

Here a LINK to Tuomas Uusheimo´s images of Kilden.

GUGGENHEIM JA HYVÄÄ LÄPPÄÄ RANTASELTA

2012-01-11T07:20:00.000-08:00

GUGGENHEIM JA HYVÄÄ LÄPPÄÄ SILJA RANTASELTA

http://areena.yle.fi/video/1326263991298?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=yes

ARRRRGGGGGGGGGG

2012-01-11T04:24:00.000-08:00

ARRRRGGGGGGGGGGH

Arkkivahti kommentoi Guggebheim-kuviota vasta pölyn ja hypetyksen laskeuduttua. Nyt asian ympärillä on niin paljon hunajaa ja siirappia että vallan menee mykistyksiin. Toivottavasti valtio ei nyt ala sekoilla tässä kuviossa, suomalaisia kun on niin perin helppo vedättää.

TIMELAPSE VIDEO FROM BARCELONA / LINK

2012-01-08T02:35:00.000-08:00

TIMELAPSE VIDEO FROM BARCELONA / LINK

Here is a link to a video about a construction site in Barcelona. The film clearly shows what today´s high rise buildings are made of. Note the concrete construction next to the building being built: it still today is only a skeleton. Building skyscrapers is always an economical risk. This might be something to remember also in Helsinki, where many high-rise projects have suddenly popped up, and some of them in a very annoying way.

Arkkivahti is not a pessimist but still thinks that we should not start following every possible trend in the world at the moment. To be noted also is that the building in this video is relatively elegant compared to some of the surrounding buildings. A few of the neighbors which are owned by very market-oriented investors, represent the very mediocre kind of commercial architecture. If you do not believe Arkkivahti, you can always buy a flight ticket to BCN and take a tram or taxi to the Barcelona Forum.

(But promise to be very, very careful at the elegant BCN airport: even the security has thieves - female - on its payroll.)

ARCHITECTURAL DIGEST AND THE HELSINKI KAMPPI K2S CHAPEL

2012-01-08T01:12:00.000-08:00

ARCHITECTURAL DIGEST AND THE HELSINKI KAMPPI K2S CHAPEL

Akkivahti includes a link: the Architectural Digest has spotted 12 projects for 2012 and included a small chapel in Helsinki in the list.

Arkkivahti has also noted the building and written about it. It is now under construction and will be opened later this year. Vahti is certain that the colleagues will happily show it to her as well, during the construction and also when it is about to be opened.

The chapel is a very tiny project compared to the rest of the buildings on the Digest list, but it still belongs to the category of "architecture for show" - namely, being out of wood and because of its shape in the context of the Kamppi commercial centre buildings of a completely other kind. Even small buildings and chapels of silence are today meant for some kind of buzz - but there is then one kind of buzz and another kind of buzz.

This one, judged by its interior images, will be of a more silent kind. Maybe.

Here you are:

Big, Bold, and Buzz-Worthy Buildings in 2012 Architects & Designers: architecturaldigest.com

Also Jonathan Glancey has noticed the listing and writes about the chapel in the Guardian.

2011 HIGHLIGHTS

2012-01-07T05:12:00.000-08:00

2011HIGHLIGHTS

The year2011 has been interesting for Arkkivahti, in good and bad. When we stick to thegood side, there have been buildings and places, which have remained in Vahti´smind as positive, pleasing, uplifting and exciting.

In Finlandthere have been several delights, even though the lousy situation of culturejournalists makes it very difficult to find proper means for travel. Arkkivahtiwould have been interested in having a look, for instance, at Juhani Pallasmaa´s building inRovaniemi, but that did not work at all. Well, the building will remain there,anyway.

The yearstarted with news about the Guggenheim possibly considering coming to Helsinki,and Arkkivahti followed the writings and comments in the media. Since the 1,5 million-eurosurvey will be published in a couple of days, she will comment on it after the10th. The discourse took strange turns, when everyone who questioned theGuggenheim brand’s taking over also the Helsinki Art Museum, was labelled likesome kind of a dinosaur –even by Mr. SaskaSaarikoski, the then head of the culture section. There were even writingsabout some Finnish art critic circles being socialist or even Maoist – afterwhich Arkkivahti could do nothing other than sigh. What is it in this countrythat makes people go about creating black-and-white positioning andnon-intellectual argumentation, when some public or cultural issues areconcerned? Something else to thinkabout came with collaboration with KTA Architects and doing – maybe too hastily– an international competition with them, for starters. Collaboration willcontinue, for sure. A later Estonia contact was later in the year the attendingof the TAB – Tallinn Architecture Biennale. It was well organized and greatfun, as well!

Arkkivahti happilyturned to another direction and invited – in friendly collaboration with the GoetheInstitute and HesaSafa, Mr. Moritz Holfelderto lecture about his audio books on three remarkable architects. We listened onone of them in the Institute auditorium and even had an intimate lottery,thanks to the donation of the publisher. Moritz even brought his lovelycompanion Katja Nicodemus, the filmcritic of Die Zeit with him for several extra days, and Arkkivahti showed themaround. That has already led to Holfelder later in the autumn coming back toFinland, in order to make a radio program about Finnish architecture. Tenpoints to Holfelder and lots of points for Vahti, for diplomacy and PR work!

All theyear Vahti has tried to promote the Helsinki Harbour Hub WDC-project, incollaboration with Linja Architects, but he Guggenheim idea messed it up verybadly. Vahti still does not understand why a temporary hotel – out ofcontainer-like units – could not stay for a couple of years in Katajanokka. Nopolitical decisions about Guggenheim have been made and if the big G comes, theconstruction will not begin too soon. The idea and promoting the idea of theHHH - against all kinds of promises and odd WDC2012 rules, contracts andschedules, has been one of the most frustrating experiences ever. It now seemssure that there must be a completely new location and concept for the wholeidea, after all the hard and positive work. But no more on that – except for aword of criticism as far as the “OPEN” policy of WDC2012 is concerned.

In thespring Helsingin Sanomat invited JonathanGlancey to run through the yet not finished and furnished Music Centre. Hewrote – or at least the headline and translation in its edited form - made thereaders understand that the building is a failure. Vahti grabbed her fountainpen and for the first time sent a letter to the editor. HS published it in ashortened and edited version, but they published it. But now we must get into some finer things in life andarchitecture:

Arkkivahtiwas invited to lecture at the University of Technology of Barcelona and went there – and had a fullish house. The day after the lecture, Barcelona TV interviewedher, about contemporary Finnish architecture. She could stay at Nau Ivanow, aculture factory in the centre of Barcelona and did a lot of architecture sightseeing.There were delights and disappointments – especially the H&deM Congresscentre was one of the latter ones. As a contrast in quality, The Museum CanFramis by BAAS Architects was a fine piece, and there were a few others, by PepLlinas and Juan Navarro Baldeweg. The Arenas by lord Ricahrd Rogers office also made an impression, just to mention a few.

The summer was spent with the dear old dog Gillian, who then peacefully passed away in September.

Before that, Arkkivahti took part in the Alvar Aalto Gesellschaft annual meeting in Tallinn and Tartu. In August there also was the Alvar Aalto meeting in Jyväskylä, with its focus on high-rise. It was especially pleasant to meet Jean Gang from Chicago and talk with her - even though the PR people of the event seemed to act more like gatekeepers than actual professionals, who should be there to help the members of the press. ARRRRGH! Arkkivahti gives no plus points for that, but still managed to write a big interview with Gang for Taide&Design.

InSeptember it was time to go to Berlin and meet with both and old friend and colleague M.M.and on the more official and professional front with the Stofanel Investment people, especially Anna-MariaGerhart, the publicrelations person who is always also fun to see. Vahti went to visit the almost finishedand sleek Marthashof Urban Village and the beautiful Tilia resort near Potsdam– very good work, both by the investor, the architects and sustainabilityspecialists.

It was also nice, again, to meet Mrs. Giovanna Stefanel-Stoffeland see how a womanalso can influence thoughts and concepts behind housing projects and bringexceptional flair to the real-estate market. And: this is not marketing, fromVahtis side. This is a fact.

Vahti has even earlier observed the Marthashof urban village being built and sees it as a positive example of new urbanism - even though the project is a on the more high-end side. Compared to Helsinki housing prices in more extravagant housing areas, the relation between quality and price is really big. In Schwedter Strasse one square meter costs max around 3500 euro and in Helsinki, urban apartments of this category sell for 10 000 or even more, but often lack real flair. Marthashof was almost finished, but still the big trees had to be planted and the small business spaces on the street level must find their tenants.

Berlin’snew attractions on architecture an urbanism were the Prinzessinengärten andAfbauHaus in Moritzplatz, and there was a very fine exhibition Cloud Cities atHamburger Bahnhof. Vahti also visited for the first time the Gestalten Space, afine and spacious bookstore-gallery in the Sophie-Gips-Höfe in Berlin Mitte.

In FinlandVahti recognized, apart from the Music Centre where she also was invited to theopening concert, especially the Saunalahti Children´ s house by JKMM Architects– Samuli Miettinen followed herthere and showed around and it made its way to a10 – and the Kannisto School,which Timo Koljonen presented,together with a big group of teachers and school administration people fromJyväskylä. Also the Kluuvi new shopping centre – still to be extended fromwithin – was a pleasant surprise, as far as commercial architecture in Helsinkigoes. Also the Courthouse building, renovated by Tuomo Siitonen Architects andwhere a close relative has a fantastic room in the spaces earlier occupied bythe management of ALKO, turned out to be a pleasant surprise.

Octobertook Vahti back to Barcelona, where both the Cricursa Class Factory and theRoca Showroom made an impression. Also the Palo Alto artists´ colony and thetwo gentlemen, who established it for years ago, were a delight to see and meet with. Vahti alsovisited a fantastic house in the countryside, owned by a person who bears thesame name as her, Ms. Tarja Nurmi.

In Novemberthere was another fantastic week in Vienna, with very strange flight connections organizedby the Sekretariat - ARRRRGGHH - and a lecture for TU Wien, for a fullauditorium. Vahti visited the Berger Parkkinen architects in their new, 600 m² office,and very much liked their new Ice Hockey Centre. It was excellent to first visit and see it together with the architects and thei lovey daughter and the - as always is the habit - to also go there alone and observe the everyday activities in and around the building.

The yearended in Helsinki, with fireworks and bubbly. It also ended in melancholicfeelings because of losses in Vahti´s family. Everybody was a bit down and nervous around the holidays, but sorrow makes people like that, a bit tired and even edgy - when one should be all smiles and happy, the inner feelings prevent it and thus create strange tensions. We people are like that.

Even so, all went well and Vahti got form her dear mother a fine bright red VUOKKO coat and from her father, also a fine, really big silk scarf with exquisite tassels, brought to her grandmother Aino-Maria by her grandfather Bruno Bernhard, as a present from Nice. Vahti has already the idea that she will wear it to the concert at the new Kilden, in Kristiansand, Norway, on the 12th of January.

Arkkivahtithanks all colleagues and friends who have been helpful and positive during2011. Especially the few ones, who have not turned their backs on Arkkivahtibecause of a strange police case against her blog, have and will be more than important yo her.

For therest of the gang, she only can politely and happily say: Have an interesting, energetic and prosperous year 2012!

END OF HOLIDAY SEASON

2012-01-06T10:56:00.000-08:00

END OF HOLIDAY SEASON

With a gingerbread version of the Helsinki Cathedral

IN THE PIPELINE: 2011

2012-01-06T01:51:00.000-08:00

IN THE PIPELINE: 2011

Arkkivahti will soon spend some time picking up some best stuff from 2011 and looking into the future. She has seen some very good houses and places and met some very interesting and really nice people. There have even been a few highlights, even though the year 2011 was not the best in Vahti`s life. The tin roof in the big house in the heart of Helsinki has been under repair, and the noise has been more than one would like to have in one´s studio. Due to some neglects, there also were water damages in her study, three times !!! last autumn. That does not cheer anybody up, and Vahti, being a friendly person but also a hothead, has had a hard time not to explode. So this year, it would be very, very nice if nobody rocks the boat too much.

Arkkivahti is very happy about the success of some of her industrious and fun colleagues: Brunow Maunula Architects for their state architecture prize, colleague and designer Pekka Harni for becoming professor, JKMM, Linja Architects and many others, for good new buildings. She greatly enjoys Jorge Raedo´s coming over to Finland to work on the children´s architecture opera for MFA, and wishes it to be a success.

But: she has also seen some things going badly wrong, and there will be a few short notes on that. They could be a subject for a whole book, to be honest.

Vahti still has not ever been to China or Dubai - nobody has invited, except for some time PES Architects who would have wanted to see Vahti at the opening of their Asia office.

This year Vahti has frequently contributed to the Pan-European a10magazine, the very fine ORIS and Taide&Design, where some of her articles have been well received.

She still contributes and has contributed to Arkkitehtiuutiset, a SAFA publication, and has also renewed her collaboration with BETONI, the Finnish magazine on concrete architecture and construction.

Here are a couple of photos of some best bits. On next Monday, the latest, the readers will have a report on the 2011 highlights.

The top image is from the KLUUVI shopping centre, the green one from the Palo Alto artist´s collective in Barcelona. Fantastic atmosphere, absolutely! Vahti also likes the coolness of Kluuvi - commercial, yes, but in a better way.

THE MUSEUM OF FINNISH ARCHITECTURE CHANGED ITS NAME

2012-01-05T03:38:00.000-08:00

THE MUSEUM OF FINNISH ARCHITECTURE CHANGED ITS NAME

The MFA started very small, in a wooden villa in theKaivopuisto Park in Helsinki. One of the key figures was Mr. Kyösti Ålander, whom Vahti remembers very well. The atmosphere in the old villa was homely and nice, and as a student of architecture, Vahti often went there, either to see exhibitions or to borrow or read books in the tiny library. One of the most important things was to really meet with people like the director, the Pietiläs or some other caharacters who were important at that time, at a close distance at the openings of exhibitions, and to feel oneself already as a part of one´s future profession. An atmosphere like that was something to grasp for a sensitive young person. Such atmosphere is something that even money cannot buy.

The museum still has the villa but the main functions - for archive, staff, library and exhibitions, have now for years been located in a former university buildingin Kasarmikatu, about five minutes from the Esplanade Park, one of the maintourist attractions of Helsinki.

The museum has now changed and updated its name and also its logo.Also the Internet pages have a completely different look, compared to the oldones. Vahti must admit that the old ones were getting to look a bit stuffy...

The museum will from now on be called"Arkkitehtuurimuseo" in Finnish, and the word "Suomen" -meaning "Finnish" or "of Finland" has completely been leftout of the name in Finnish. Funny.

A reason for the change - so says Mrs. JuuliaKauste, the director of the museum - should be that people or the generalpublic would better understand the word ARKKITEHTUURI -"architecture" than RAKENNUSTAIDE - "Baukunst", whichrefers to something of a higher value than just pure architecture.

Arkkivahti does not see what is wrong with the wordRAKENNUSTAIDE, but finds the new name ok and really does not have a say in thematter, anyhow. It is one in the chain of operations to try to bringarchitecture closer to people and to start to open the doors more widely, notonly for architects and friends of higher architecture. (Arkkivahti must nowremind that her dog Gillian could always come into the building and at leastcould be left to wait downstairs in the cloakroom for the time when Vahtishowed her friends around in an exhibition. Last time she visited the buildingand had her dog with her, she was told to somehow get rid of it or to comeagain later - so there have not been many spontaneousvisits since. An open museum has also to do with spontaneity -"let us meetup for a cup of coffee in museum X and see what they have on right now!").

The museum has, must be admitted, many years earlier evenbeen run by people who have considered it to be intended only for devotees andthe right kind of professionals who are aware of higher ideas in the art ofbuilding. But one thing must be remembered: Finnish taxpayers finance themuseum, so it should also be able to address and better serve the generalpublic as well.

Anyway, the readers can find the museum, its programand events at their old Internet address. The new logo has originally beendesigned by the late professor Aulis Blomstedt. It is in elegant yellowon white background.

The museum - and everybody complains about it now - isstill lacking contemporary exhibition spaces, there is no cafe and it stillmight be that there is no wireless Internet connection in the library. It isnot the fault of the spaces and the building itself if the public has not foundthe museum.

Very good attempts have been and must still be made,to make the house a more popular place for more regular visits. The exhibition,years ago, about animal architecture was a really big hit - and very expensiveas well. Also the exhibition about Finnish school buildings with its excursionsvery well found its public.

This summer there will be a wooden pavilion in theback yard, built by Aalto University Wood Studio for the WDC2012 year andserving both the WDC organization, the Design Museum and the MFA.

Arkkivahti has been trying to get images of thepavilion from the WDC2012 public relations or press people but they are too busydoing their pr to even bother. Maybe the readers will find images on the museumInternet pages.

The name in Swedish is Finlands Arkitekturmuseum andin English Museum of Finnish Architecture, still MFA.

Here: http://www.mfa.fi

SHARD LONDON / LINK

2012-01-04T14:05:00.000-08:00

SHARD LONDON / LINK

Here is a link to an article on the Shard in London in the Guardian. Please do pay attention to some of the comments, they are highly enjoyable!

NEW BOOK ABOUT KJELLANDER + SJÖBERG

2012-01-04T04:44:00.000-08:00

NEW BOOK ABOUT KJELLANDER + SJÖBERG

Arvinius Förlaghas again published a book about a young architecture firm. The key figures inthis company called Kjellander +Sjöberg are born between the years 1967 and 1977. One of them is born in Helsinki,Finland, and the rest are from Karlshamn, Ångelholm and Eskilstuna, Sweden. Thekey partners are boy+girl+boy+girl. This team wants to create more urban andsocial plus communicative qualities in their projects, both housing and mixed.Also they want to bring hapticity and details plus pleasant materiality even and especially toprefabricated buildings.

The bookpresents them and their works and projects through an interview by Tomas Lauriand through two essays, by Hans Ibelings and Olivier Namias. The illustration material is rich but the graphic design is clear: each project is presented with drawings, renderings and photographs, with eanough space reserved even for the smallest projects.

The ratherthick (around 250 pages) book covers a ten-year production. The built projects which first meetthe reader, are blackish low-rise housing projects in Sparsamheten and Länsrådet in Enskede, Stockholm.Presented also is an urban infill housing project Stora Katrineberg inLiljeholmen, Stockholm, where the thickness of the building in now way has hinderedthe architects from creating high quality spatiality in urban apartments.

Presentedin images are also competition projects, both purchases and winners. One, whichArkkivahti would like to see when built, will be in Uppsala. It has the name Sverrein the Vassal Square in the old University City Uppsala.

Thesearchitects are labelled innovators and inventors, with a social conscience. Butif one wants to find white functionalist-inspired buildings in plaster in theirrepertoire, it just will not happen. Kjellander + Sjöberg like to use roughishmaterials: almost black wood, shingles, dark, painted tin and so forth. But: asa contrary, the wish for pleasant quality is there and a wish for hand-madehomeliness – not to mention touches of high-tech. But only touches: the architectswant to make buildings, which age naturally.

Vahti absolutelynow includes them in her list of people whose buildings she wants to see whenshe hops on a ferry or an aeroplane to Stockholm, to update her knowledge ofcontemporary Swedish architecture. This book – just like the book about Tham& Videgård by the same publisher – is again a proof that it is not onlyGert Wingårdh who can really do it, in architecture a bit west of Finland.

Texts by: Tomas Lauri,Hans Ibeling, Olivier Namias 

Graphic Design: NilleSvensson , 224  pages

ISBN 978-91-85689-35-4

www.arvinius.se

http://www.ksark.se

9.1.2012 TORNIASIAA JA 10.1.2012 GUGGENHEIM-SELVITYS

2012-01-03T23:11:00.000-08:00

9.1.2012 TORNIASIAA ja 10.1.2012 GUGGENHEIM-SELVITYS; SÄPINÄÄ, SÄPINÄÄ

Arkkivahti puolestaan tiedottaa kaupunkisuunnitteluviraston apuna:

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta korttelin 20803 tontille 1 osoitteessa Tyynenmerenkatu 2.

Tontille on suunnitteilla 33-kerroksinen kongressihotelli, jossa on noin 380 majoitushuonetta sekä kongressikeskus, kuntokeskus sekä kahvila- ja ravintolatiloja. Tornin huipulla oleva näköalatasanne sijaitsee 110 metrin korkeudessa.

Keskustelutilaisuus asiasta järjestetään maanantaina 9.1. klo 18–20 info- ja näyttelytila Laiturilla, Narinkka 2.

Ja: Heti seuraavana päivänä eli 10.1 2012 järjestetään Guggenhiem-selvityksen tiedotustilaisuus tai julkistaminen. Katsotaan, kenellä tilaisuudessa on puheet ja mitä seuraavaksi.

Arkkivahti kirjoittaa jo tässä seuraavaa: ajatus yksittäisestä huomiorakennuksesta joka sitten olisi se Guggenheim Helsinki, on vanhanaikainen. Kiinnostavampaa olisi koota erilaisia toimijoita ja toimintoja, museoita, tiedotuskeskuksia, säpinää, ulko- ja tapahtumatilaa, vänkää majoitustilaa ja vaikka pieniä yrityksia kokonaisuuteen jonka puitteissa voi tapahtua värähtelyjä ja kasvua.

Siis vaikkapa sellainen Hernesaaren telakan kokoinen outo kehys jonka sisällä asiat voivat elää - ja siten, että mukana on ihan sitä korkeata kulttuuria - Vahti vieroksuu tällaisia määrittelyjä - ja myös populaarikulttuurin platformeja, tilapäisiä, visuaaliseen kulttuurin jne liittyviä asioita ja josta löytää sekä kuumaa ja tuoksuvaa edullista keittoa että flöödeflöö-spräädäilyruokaa kahviloista, valkopöytäliina- ja popup-ravintoloista, kirjoja kaupoista ja kaikenlaista muuta hauskaa dataa, jokapäiväistä studia generaliaa ja vaikka mitä - suurena vastapainona ostoskeskusten joka paikassa samanhenkisille, hälyisille ja laskelmoiduille houkutuksille.

Kuva: MQ Wien, suuren sisäpihan talviset mehu-, keitto- ja Glühwein-iglut, curlingia, valoesityksiä - ja ympärillä monta erillistä museota ja galleriaa, arkkitehtuurikeskus, sen kirjasto, kulttuurikustantamoja ja niin edelleen.

Yksittäinen näkyrakennus jollain paraatipaikalla, siitähän on mielikuvana rakenneltu ja urakalla, on todella vanhanaikainen juttu. Jo nyt alkaa ajatuskin haukotuttaa.

Katsotaan mitä selvitys tuo muassaan. Taitaa Vahti hankkia istumapaikan Finlandia-talosta, kun on tuo lehdistökorttikin.

SELVITYKSESTÄ:

Raportti on saatavissa seminaarissa sekä Helsingin kaupungin verkkosivuilla 10.1. klo 10 jälkeen osoitteessa www.hel.fi/guggenheim-study .

Seminaari välitetään suorana Helsinki-kanavalla osoitteessa
www.helsinkikanava.fi sekä Stadi.TV:ssä.

Myöhemmin se on nähtävissä tallenteena Helsinki-kanavalla.

Helsingin kaupunki tilasi tammikuussa 2011 Guggenheim-säätiöltä konsepti- ja
kehittämisselvityksen, jossa tutkitaan mahdollisuudet perustaa Helsinkiin
Guggenheim-museo.

DESIGNMUSEO / FINNISH DESIGN UNWRAPPED

2012-01-03T04:46:00.000-08:00

DESIGNMUSEO / FINNISH DESIGN UNWRAPPED

Designmuseon kellarissa avataan tänään Lontoossa asuvan valokuvaaja Jani Kailan kokoama ja valokuvaama näyttely Finnish Design Unwrapped. Aiemmin Lontoossa esillä ollut näyttely esittelee mahdollisimman suomalaisenoloista nykydesignia - kotikutoisesta haitekkiin. Jälkimmäistä edustavat aina monipuolisesti taitavan Harri Koskisen kaiuttimet, edellistä Aki Choklatin uudelleentulkinnat huopatossuista tai harmaat tai vihreät huopaiset, kahvalliset "kopat" - jälkimmäiset voisivat arkiskäytännöllisyytensä ja perusolemuksensa vuoksi noin ilkikurisesti ajatellen olla perussuomalaista designiä parhaimmillaan. Nahkahapsuiset, ponchomaiset tai tyynymäiset hassut esineet toivat taas mieleen unkarilaisen puli-rotuisen koiran.

Kaila kertoi hieman taustastaan ja siitä, kuinka ns. muotoilubisnes vaihtuikin valokuvauksen ahkeraan opiskeluun. Lontoon lisäksi tukikohta löytyy Amsterdamista, ja muut siteet ja kiinnekohdat löytyvät Suomesta. 20 eri muotoilijaa ja heidän töitään esittelevän näyttelyn kokoaja joutui tietenkin heti television haastatteluun, ja taisi YLEn radiotoimituskin olla paikalla.

Näyttelyn viimesyksyisen Lontoon-vierailun suuri hitti ovat Kailan mukaan olleet kelopuiset, rustiikit mutta väriltään ja pinnoiltaan kauniit pöydät ja penkit. Erityisesti siellä käyneet aasialaiset vieraat olivat hyvin ihastuneita niihin, mutta myös nykytulkintaiset huopikkaat olivat herättäneet kiinnostustusta.

Arkkivahti piti vuorostaan kovasti ohuenohuista keraamisista astioista, niiden rusopunasta ja grafiitinharmaasta sekä kaikenpuolisesta hienokulinaristisuudesta. Nämä astiat on ehdottomasti tiskattava vain ja ainoastaan hellin, pehmein liikkein! ja: vain maittavaa ja huolella valmistettua ruokaa, jopa piperrystä tai yllättäviä sooseja.

Näyttelyssä on huopaa, lasia, keramiikkaa, koruja, nahkaa sekä läpivärjättyä puuta hyödyntäviä jalkineita - jopa "kokoteille" eli jakojaan sirosti ja mielellään katukuvassa esitteleville, huomiohakuisille sulottarille. Mukaan on mahtunut myös muutama linjakas tai oivallluksen innoittama valaisin.

Kokonaisutena näyttely on kaunis ja ilmava. Valokuvat antavat muotoilijoillekin kasvot. Kaila onkin viettänyt paljon aikaa kuvaamiensa tekijöiden luona ja tutustunut myös heidän työtapoihinsa sekä valokuvannut heidät heille tutuissa ympäristöissä. Miellyttävää on, että muotoilijoiden joukossa on sekä päteviä naisia että miehiä; juuri näin!

Ohessa joitakin kuvia. Näyttely on designmuseon entisessä halkokellarissa auki tammikuun lopulle ja se on osa laajempaa, 12 näyttelyn sarjaa.

Kuvat ovat Kailan omia, tiedotustilaisuuden pienemmät kuvat Arkkivahdin omia. Menkää ja ottakaa myös koti- ja ulkomaisia ystäviä mukaan. Ja muistakaa: tässä näyttelyssä kuraattorina ja valokuvaajana on ollut yksi ja sama henkilö. Näkemys on siis muualla pidempään asuneen henkilön oma ja ehkä siinä valinnoissa tavanomaista kansainvälisempi.

Arkkivahdin pakollinen suosikkimaininta tulee tässä: Vahti ottaisi heti ihanat, värikkäät ja näyttelyssä vitriiniin laitetut Anu Penttisen maljakot, kaikki kolme. Niiden väreissä on toki trendikkyyttä - omenanvihreää, vaikkapa - mutta kokonaisuutena värikimara onkin omanlaisensa ja raikas, ihan aidosti energinen.

EKOLOGIA JA OMAKOTI?

2012-01-02T23:34:00.000-08:00

EKOLOGIA JA OMAKOTI?

Arkkivahti luki aamun Helsingin Sanomista Marja Salmelan artikkelin uudesta internet-sivustosta. Se on takoitettu ohjaamaan pinetalojen rakennuttajia tai omistajia tekemään asumisensa suhteen aiempaa parempia ympäristön säästämiseksi tarvittavia ratkaisuja.

Vahti silmäili sivustoa, mutta ei tullut aivan vakuuttuneeksi kaiken näkemänsä perusteella. Eri toten esimerkit rakennuksista eivät vakuuta; mm. iäkkäämmille ihmisille suunnitellut kodit näyttävät piirroksina lähinnä komitean suunnittelemilta. Myöskään niiden tavanomainen arkkitehtuuri ei sytytä.

Mukana on jopa melko kummallisesti yli 300 neliön talo biljardihuoneineen - ei siksi, ettei Vahti pitäisi väljistä asunnoista vaan siksi, ettei siinäkään tuntunut olevan muuta kuin kaikenlaisia kommervenkkejä.

Ohjeissa suositellaan myös vähintään 7 neliön kodinhoitohuoneita, laatoitettuja eteis- ja keittiötiloja (koiraperheisiin) ja vaikka mitä, olohuoneeseen liitettäviä leikkitiloja ja niin pois päin.

Ennen kaikkea Vahtia ihmetyttää arkkitehtonisesti korkeatasoisten, uudenlaista asumiskulttuuria edustavien talojen vähäisyys ja se, että sivustolla syvemmälle ohjaavissa otsikoissa on sekä suunnittelutoimistojen että pelkkien talojen nimiä - ja näin sivusto tahtomattaankin on edistämässä vain muutaman arkkitehtitoimiston näkyvyyttä. On meillä Suomessa muitakin arkkitehteja kuin nämän sivuston laatijoiden bongaamat. Tosin: esimerkiksi arkkitehti Kimmo Lylykankaan ja arkkitehti Tuomas Silvennoisen suunnittelemat selkeät talot saavat kyllä Vahdinkin pisteet - ne löytyvät otsikoiden Eko-Elias alta.

Vahti muistaa Kuopiossa ns. nollaenergiatalon, joka on ulkonäkönsä, kaupunkikuvallisen sijoittelunsa sekä muun ideologiansa puolesta kuin kolkko irvikuva ympäristöä säästävästä rakentamisesta - kuolleeksi laatoitettuine pihoineen ja kaikenlaisine teknisyyksineen sekä parvekkeettomuuksineen jne. Se on toki kerrostalo eikä liity tähän teemaan. Mielikuvaa vehreämmästä ja luonmukaisemmasta asumisesta entisessä puukaupungissa, nykyisessä kaupunkikuvallisessa sekametelissä, se ei tue - ja ottaa röyhkeästi tilansa ja siten varjostaa naapuritalon ja sen oleskeluparvekkeet. Hohhoijaa.

No hyvä, takaisin ekosivustoon. On oikein hyvä, että tällaisia suuritöisiä asioita saatetaan aikaiseksi. Sivuston ukonäkö on kuitenkin hieman kuin internet-sivustojen alkuajoilta, hieman virastomainen jne. Tämä lienee tarkoitus, jotta ei jää liian kaupallista mielikuvaa. Mutta sanotaan nyt suoraan: raikkaammalla ja kekseliäämmällä web-designilla olisi houkuteltu Vahtikin hieman pidemmäksi aikaa sivuston piiriin.

Ja nyt ei sitten sanomaan, että eipäs Vahdinkaan sivustossa ole hurraamista. Totta. Mutta tuollaisen Työtehoseuran projektin rahoitus on aivan eri luokkaa kuin yhdenkään yksityisen ihmisen sivupersoonan harrastuksena toimivalla blogilla.

Vahti sai muuten juuri todella ystävällistä postia Otaniemessä arkkitehtuurista ja ekologiastakin luennoineelta mainiolta Dominique Gauzin-Mülleriltä ja aikoo vielä palata asiaan kun vain lomakauden päätteeksi saa tämän kirjoja kustantajilta. Katsellaan sitten, mitä kaikkea ekologia- ja omakoti-sanoihin voikaan kätkeytyä.

Mutta: tietenkin vahti antaa myönteisiä pisteitä tällaisista sivustoista. Ilman muuta.

http://www.ekotoimivakoti.fi

TEMPORARY PARTNER FOR ARCHITECTURE WALKS

2012-01-02T06:42:00.000-08:00

TEMPORARY PARTNER FOR ARCHITECTURE WALKS

Arkkivahti has a temporary companion for all kinds of architecture walks. Vahti absolutely has to insert a photo of Leonardo, whose owner is at the moment filming TV-programs in, for instance, Austria.

The fine dog is supposed to accompany Arkkivahti for long walks - weather permitting - to have a look at some new buildings and housing areas in the Helsinki Metropolitan Area. Leo has already lived in New York, Fort Lauderdale and Washington DC and barked at dolphins in the Caribbean, on his holidays. He has strolled along Wall Street and fetched rather big sticks under the impressive Brooklyn Bridge. His street credibility surely is guaranteed.

Vahti´s new friend has a very impressive voice and he enters a new urban space making excited loud noises like "Here comes Leo, the DOG!" It is a little bit embarrasing, but very funny as well. It sometimes is very important for a human or canine newcomer to make an entry in a grand way. We soon will see what Leo thinks about some new housing projects in the Arabia District, or in some eastern parts of Helsinki and so forth, and if he finds some spaces exciting enough to make a comment. Plans have also been made to go and look at the light shows in Helsinki, for instance at the Senate Square and around the Olympic Stadium.

Leo also takes a place under the desk when Vahti is working and climbs into her lap - being almost as big as Arkkivahti herself. Very big hugs are frequently exchanged.

Tomorrow - hopefully - we can find out whether some buildings are turning out OK or not. Stories and images are to follow...

TAIDE&DESIGN JA MUSEOASIAT / HIEMAN MYÖS KESKUSTELUSTA

2012-01-02T02:48:00.000-08:00

TAIDE&DESIGN JA MUSEOASIAT

Uusin Taide&Design on ilmestynyt,teemanaan ”Museomaailmoja”. Sen kansikuvaan on valittu Antwerpenin uusi, useitamuseoita käsittävä MAS. Torneineen se näyttää lähinnä paloasemalta. PäätoimittajaMaria Hirvi-Ijäs on tarttunut näinsekä lehden teemaan että kynään.

Muita esiteltäviä museoita ovat mm. Zaha Hadidin suunnittelema ja kiitelty RoomanMAXXI, Tukholman edelleen meille suomalaisillekin hyvin tärkeä Moderna Museet, 13-vuotta vanha Kiasma – johtajan haastatteluineen – ja Suomen Rakennustaiteen museo, joka vastikään on vaihtanutnimensä. Vahdin on nyt kuitenkin hieman vaikea käsittää, mitä vikaa Suomi- ja Rakennustaide-sanoissaon. Talon nimi on nyt Arkkitehtuurimuseo. Jo nimellään aktiivisemmasta toiminnasta viestiviä arkkitehtuurikeskuksia, on mm. Wienissä ja Rotterdamissa.

Haastattelussa taidehistorioitsija,museonjohtaja Juulia Kauste kertoo ajatuksistaan museon toiminnan ja tehtäviensuhteen. Otsikko on ”Museo keskustelun foorumina”. Kun häneltä kysytään, onkoSuomessa arkkitehtuurikeskustelua, oli vastaus: ”Ei.”

Totta, ei todellakaanole. Se että on olemassa muutama arkkitehtien ylläpitämä blogi, ei sekään ole julkistakeskustelua, eivätkä lehtiartikkeleihin heitetyt, jopa ääliömäisen typerätinternet-kommentit ole myöskään aitoa keskustelua.

Arkkitehti-lehtikään eipienilevikkisenä nosta julkista keskustelua. Taloraadit hauskana asiaviihteenä(TV1) ovat tietenkin piristäviä mutta niissä korostuvat esiintyjät, asioidenjäädessä sittenkin taustalle. Television kulttuurimakasiiniohjelmissakin edetään nopeastiasiasta ja paikasta toiseen, mutta radion kulttuuriohjelmissa on joskuskeikistelemätöntä, hosumatonta ja punnittua asiaa myös rakennustaiteesta jaarkkitehtuurista – ne kun eivät ole lainkaan sama asia. Kaikki rakennettu ympäristökään ei kuulu arkkitehtuuri-sanan piiriin, vaikka bensiiniasematkin saattavat joskus jopa edustaa laadukasta arkkitehtuuria. Rakennustaide on aina hierarkkisesti ylempänä kuin arkkitehtuuri. Ja paikallaan on myös tärkeä huomautus: moni tämän päivän huomiorakennus ei joidenkin vuosien päästä tarkasteltuna edusta edes arkkitehtuuria, rakennustaiteesta nyt puhumattakaan.

Arkkivahti luki kiinnostuneena haastattelun ja on Juulian kanssa samoillalinjoilla: keskustelua ei todellakaan ole. Jos on, niin ainakin SAFAn ja muidentärkeiden tahojen suhteen "keskustelua" on vain se jossa ollaan tahojen omilla linjoilla. Mikäli ei olla, osaa keskustelijoista mielellään vähätelläänja mitätöidään. Vain sopivaa arkkitehtuuria ja nimitoimistoja nostattavatoiminta saa yhteisen, hiljaisen hyväksynnän. Toiminta arkkitehtuurin hyväksisaakin usein aitoa sivustatukea vain, jos toimija on samalla tavoin poliittisestikorrekti tai muuten hyväksytty, ns. sisäpiireihin tai niiden liepeille. Piiritovat pienet ja niissä käytetään lyhytnäköisesti myös valtaa, pikkumaisesti taivähemmän pikkumaisesti - ja usein täysin tarpeettomasti. Ilmassa on jopa nuorempienarkkitehtien haluja lähteä pois liiton piiristä.

Vahti on taas sitä mieltä,että myös keskustelua nostattava toiminta on järkevää nimenomaan SAFAn kanssa ja kautta – mutta on olemassaouto käsitys siitä, mikä on tärkeätä ja mikä ei. Liiton henkilökunnan palkat ja työtilat kustantaajäsenkunta, ja vain ja ainoastaan osaaottava ja aktiivinen jäsenkunta on sekeskusteleva voimavara. Henkilökunta on liitolla töissä eivätkä liiton jäsenetsuinkaan ole sen alamaisia.

Keskustelun puute on asia, johon vain ja ainoastaanjäsenkunta itse voi vaikuttaa. Näin. Myöskin sellainen seikka, että keskusteluorganisoitaisiin jonkin instituution kautta, olisi outoa. Arkkitehtuurimuseolla ja muillakin museoillaon aina toki roolinsa keskustelun synnyttämisessä, mutta keskustelua ei saa institutionalisoida. Museo voi antaa keskustelulle pontta ja puitteita, muttavirallisesti valittujen ja ns. sopivien keskustelijoiden kautta ei aitovuoropuhelu synny.

No niin, takaisin lehteen: Taide&Design onsiis teemallaan omalla tavalla ottamassa osaa taidemuseokeskusteluun. Kovaadebattia ajankohtaisen Guggenheim-teeman puitteissa ei tässä numerossa ole, mutta artikkelitja haastattelut ovat sinänsä kiinnostavia. Kolumnisteina esiintyvät tällä kertaa Susanna Pettersson ja Erkki Huhtamo.

Arkkivahdin hieman vakavammin otettavasivupersoona on kirjoittanut vuoden viimeiseen lehteen laajahkon artikkelinMusiikkitalosta sekä kommentteja julkisen rakentamisen tiimoilta – ja sejulkinen rakentamisen teema liittyy myös kaikenlaisiin museoihin, ainakin niihinjoihin käytetään yhteisiä varoja. Vahdilta lehdessä on myös hauska kirja-arvio.

Vahti pitää myös siitä että arkkitehtuuri on tässäuudehkossa, tavallisillekin lukijoille mainiosti sopivassa aikakausjulkaisussa jatkuvastiesillä taiteen ja muotoilun rinnalla. Säännöllinen kirjoittaminen ko.julkaisuun pitääkin kirjoittajan aivan toisella tavalla vireänä kuinsatunnainen avustelu sinne ja tänne. Toimituspäällikön eli Tuija Ekegrenin kanssa käydyt puhelinkeskustelut jaideoinnit ovat piristäviä, ja niiden aikana tulee naurettua makeasti.Se tuo työhön sitä aina välttämätöntä suolaa ja joskus jopa hunajaa, satoi taipaistoi.

Suositeltaisiinko hankittavaksi? Kyllä: saatavilla hyvistä kirjakaupoista ja lehtikioskeista. Tilaushintakaan ei ole pyörryttävä, wink wink. Ja hei te kaikki taiteen ja arkkitehtuurinkin ystävät: muistakaa myös ARK jaTaide-lehti!

Kuvat: Kansikuva ja yksi aukeamista. Lehti on kuvattu Vahdin työpöydällä ja takana näkyy näköjään vastikään maksettuja muhkeita laskua. VOIVOIVOIVOI! Vahti koettaa lomien jälkeen saada toimitukselta virallisen kansilehden valokuvan.

www.taidedesign.fi

ARKKIVAHTI WISHES A VERY HAPPY NEW YEAR!

2012-01-01T04:30:00.000-08:00

ARKKIVAHTI WISHES ALL HER READERS A VERY HAPPY NEW YEAR 2012!

- and hopes to be able to create some interesting and even fun moments for her readers.

In the following days she will probably go and see several new housing areas and buildings in and around the Helsinki metropolitan area, accompanied by a very hairy gentleman with rather big ears, humbly named Leonardo. There will - in addition to a few bone-shaped bisquits - also be a camera in the little rucksack.

She thanks everybody for the lovely cards, from friends and colleagues, here and there. This one was one of the favorites, from Estonia, and made by the lovely little Kai,

and there even was one from the great Zaha and brought in an elegant envelope by the Royal mail.

We, too, will all soon be back in business.

Thre even is the World Design Capital year going on in Helsinki and something must soon start to happen around one project, where Vahti has been involved.

But since we all still are a bit like on a holiday, no more words about that.

PIENTALOSUUNNITTELIJOITA / TEEMAAN VIRKAMIEHET JNE

2011-12-29T05:20:00.000-08:00

PIENTALOSUUNNITTELIJOITA / TEEMAAN VIRKAMIEHET JNE

Arkkivahdin maallikkolukijoille eli niille, jotka eivät ole ammatiltaan arkkitehteja: suunnittelijatietoja löytyy tämän LINKIN takaa.

HELSINGIN VIRKAMIEHET SUOSITTELEVAT - MUTTA PITÄÄKÖ HEIDÄN? - Eli kuinka erotella hyvät huonoista?

2011-12-29T03:08:00.000-08:00

HELSINGIN VIRKAMIEHET SUOSITTELEVAT - MUTTAPITÄÄKÖ HEIDÄN? - Eli kuinka erotella hyvät huonoista?

Helsingin Sanomissa on kuluneella viikolla käsiteltykaupungin ylimpien virkamiesten mielestä sopivaa ja tavaksi muodostunuttakäytäntöä, jonka mukaan virkamieskunta voi suositella suunnittelijoita, tilaajien näin kysyessä.

Arkkivahti kiinnitti asiaan huomiota jo aiemmin,ja kiinnittää edelleen.

Vahti pani asiasta facebookiin havainnon, jonkamyötä sai parikymmentä kommenttia, niin arkkitehdeilta kuinarkkitehtivirkamiehiltä sekä kriitikkoinakin tunnetuilta arkkitehdilta. Saman tien tuli myössähköpostissa kommentteja ja sisäkautta muuten viesteinä – onhan Arkkivahdillasilloin tällöin joku lukijakin, joinakin päivinä jopa runsaasti.

Kommenteista voidaan poimia muunmuassa seuraavaa: ”Eivätvirkamiehet saa suunnittelijoita suositella, ei suomalaisia eikä ulkomaalaisia.Rakennuttajien valintojen tukena olkoon luotettava julkinen sana ja siinäjulkaistava asiantunteva arkkitehtuurikritiikki.”

Tähänon lienee syytä palata varsinkin sen luotettavan arkkitehtuurikritiikinvähyyden vuoksi. Guggenheimin pyörittelyä sivukaupalla ja Frank Gehryn taipullistelurakennusideologian buustausta tuhansin palstamillimetrein ei voikutsua arkkitehtuurikirjoitteluksi vaan tietyn hankkeen ja tähtiarkkitehtuurikultinedistämiseksi ja sen puolesta politikoinniksi, merkittävän sanomalehden avulla. Arkkitehti-lehdestäkinkadotettiin ns. arkkitehtuurikritiikki, kun palattiin takaisin käytäntöön jossaeri arkkitehtitoimistojen avainhenkilöt kirjoittelevat liiton oman lehdensivuilla toinen toistensa töistä. Harri Hautajärvi yritti tosin kehittää töidenarviointiin journalistisemman lähestymistavan, mutta se ikävä kyllä haudattiin.No, lehden omistaa ja kustantaa aatteellinen yhdistys; se saa lehdellään ja lehdelleen tehdämitä haluaa.

Arkkivahtisai SAFAn tehtävissä aiemmin näyttävästi toimineelta kollegalta kirjeen, jossatämä kertoi olevansa jäävi keskustelemaan asiasta julkisesti mutta kiittiVahtia asian pitämisestä esillä ja kertoi odottavansa, milloin SAFA ja ATLreagoivat asiaan.

Helsinginkaupunkisuunnitteluviraston avainpostilla toimiva virkamiesarkkitehti kertoi facebook-kommentissaanavoimesti suositelleensa yksityisille rakennuttajille ennen kaikkea nuoriakollegoitaan. Tähän tuli toiselta kollegalta kommenttina, että suljetaanko nytpois kaikki kyseistä arkkitehtia vanhemmat kollegat ja heidän toimistonsa? Jaahas.

KollegaKirsti Rantanen muistutti hienosti, että varsinkaan pienrakentajilla ei oletietoa hyvistä suunnittelijoista. Oman talon tai laajennettavan tai muutenomiin tarpeisiin muokattavan vanhemman rakennuksen suunnittelijoiksi löytyytoki halpoja toimistoja jotka rutiinilla piirtävät paikkaan jotenkin sopivanrakennuksen ja hoitavat lupa-asiat ja muut muodollisuudet. Mutta mistä löytääarkkitehti, joka tuntee myös taitavia tekijöitä ja luotettavia työmiehiä, lukeetilaajan toiveet ja osaa erotella toiveiden ehtymättömästä tynnyristä netärkeimmät ja toisaalta turhimmat.

TähänArkkivahti vastaa että pienrakentajalla on todellakin pulma – mutta on olemassakirjoja pientalosuunnittelijoista, ja itsekin voi katsella ympärilleen jakysellä. Rakennusluvan kriteerit täyttävät suunnitelmat saa toki halvalla,mutta yhdessä omien toiveiden miettiminen ja niiden kiteyttäminensuunnitelmasta todellisuudeksi vaatii arkkitehdilta paneutumista. Ilmaista sentyön ei pidä olla mutta tulos voi suunnitteluun paneutumisen myötä olla järkeväja edullinen. Pienrakentajan täytyy muistaa että talopakettien hinnassa on ainamukana pakettitaloyritysten mainoskustannukset ja vaikka mitä, jakeskivertokuluttajan oletettu maku ja toiveet.

Muttaentäpä suuremmat hankkeet joissa pyörii miljoonia? Millä oikeudella korkeampivirkamieskunta alkaa esitellä omia tuttaviaan tai ystäviään ja suositella heitärakennuttajille? Suosittelemiseen liittyy se, että MUITA EI SUOSITELLA. Eräs kollega kysyikin eilen KSV:n virkamieheltä, että jos tilaaja lähestyy häntä tarjouspyynnöllä,tuleeko hänen tarkistaa “sopivuus” ja pätevyys myös kyseiseltä virkamieheltä japitääkö virkamies häntä vaikkapa liian VANHANA – se kun on puhdasta ikärasismia ja karsinointia.

Kun päivälehtien arkkitehtuurikritiikki on vähäistä, ei Vahdin erittäinkorkeasti asiantuntevana ja ansioituneena pitämän professorin kirjeessään peräämästä riippumattomasta arkkitehtuurikritiikistäole apua. Pienrakentajille ei olisi pahitteeksi selailla myösarkkitehtuurilehtiä – mutta niiden tulo moniin isompienkin kaupunkienkirjastoihin on lopetettu. Kun niitä ei enää löydy monopoliaseman saavuttaneen ruotsin värejä tunnustavan kioskiketjun lehtihllyiltäkään, niin mistä niitä saisi näppösiinsä,tavallinen kuluttaja?

Asuntomessujärjestelmämmekäänei välttämättä ole ohjaamassa millekään viisaammalle tielle, kooltaanpöhötettyine hömpötyksineen ja sisustusten esittelyineen. Asunnon on oltavakäytännöllinen ja viihtyisä, myös silloin kun perheessä on voileipiä syöviälapsia eikä pelkkä vuittoneihin puettu chihuahua.

Arkkivahdintiukka kanta on se, että tilanne on menossa perin mutkikkaaksi ja ansaitseelisää tutkivaa journalismia. Suurissa hankkeissa on taannoin olut tapetillaVantaan kaupunki, nyt on kerrottu Tuomas Rajajärven suositelleen norjalaiselleinvestorille Davidssonin Tarkelan arkkitehtitoimistoa suunnittelijaksi yksittäisenä piikkinäsojottavalle hotellille Jätkäsaareen.

Väitetäänmuuten ettei Vahti koskaan ole saanut edes rakennusta pystyyn. Pötypuhetta;eräs harvinaisen tiukaksi todettu rakennustarkastaja oli kuulemma jossain ihmisten läsnä ollen sanonut, että jos TN on talonpiirtänyt niin kaikki on takuulla kunnossa. Silloin olisi saman tien jonossa saattanutolla montakin uutta tilaajaa, mutta tulikin valittua toisin. Sittemmin ammatin harjoittaminen onkääntynyt medioiden suuntaan, kiitos suuren laman 1990-luvun alussa.Rahamielessä valinta oli tietenkin väärä; mikään ei olekaan niin epävarmaa kuintulevaisuuden ennustaminen. Olisi varmaan pitänyt heti pyrkiä pyrkiä virkamieheksi jakorkealle - pääsisi ainakin suosittelemaan kavereitaan ja matkustelemaan tärkeiden ihmisten kanssa. Mutta ei ihan sopisi Vahdille sekään, vaikka pöytätavat kyllä hallitaan. Tämä ei ole loukkaus virkamieskuntaa vastaa vaantoteamus, että valta voi turmella. Se on turmellut ennen ja turmelee edelleen.

Joku muuten ehdotti että Arkkivahti voisi riippumattomana perustaa konsulityrityksen jokaetsisi tilaajille sopivia suunnittelijoita. Vahti on pyynnöstä joskus jopasuositellut hyviksi tietämiään arkkitehteja, ja monien töistä kirjoittanuttodella pienillä palkkioilla monenlaisiin lehtiin – se kiittävä esitteleminen,kriittinenkin, kun on sitä parasta tapaa. Taitaa olla usealta joulukorttikinunohtunut Vahdille lähettää, mitäpä noista pahvinpalasista. Vahti ei kovin ole mainostanut, mistä johtui kun toimistolle tuli yllättävä tarjouspyyntö. Mitäpienistä, hui hai.

ToivottavastiHelsingin Sanomat jatkaa aihepiirin perinpohjaista tutkimista ja toivottavasti Helsinginkaupungin johto ja muut tahot eli poliittiset päättäjät puuttuvat outojapiirteitä saaneeseen tapaan ja käytäntöön.

Kuvat: Barcelonan kauppahallijrjestelmä on erinomainen. Kuvat on otettu kahden eri kauppahallin tarjonnasta. Kun on paljon ja erilaista, mistä valita, voi myös ihan oikeasti valita.

Arkkivahti suosittelee edelleen arkkitehtuurikilpailujärjestelmään tukeutumista ja uudenlaisten, suunnittelijoiden etsimiseksi tarkoitettujen hyvien menetelmien kehittämistä - vaan EI kaveripohjalta eikä monopoli- ja sisäpiiritarkoituksessa.

Hyviä välipäiviä. ASIOILLA ON VÄLIÄ!

LATEST DOINGS / KANNISTO SCHOOL / a10

2011-12-28T00:48:00.000-08:00

LATEST DOINGS / KANNISTO SCHOOL / a10

Here is a LINK to a10.eu internet pages where Vahti´s latest article on Kannisto School has recently been published in the Internet version.

Enjoy!

MISTÄ LÖYTÄÄ HYVIÄ ARKKITEHTUURIARTIKKELEITA?

2011-12-26T01:20:00.000-08:00

Kuva: hieno Berliini-aiheinen teemanumero ARCH+ - mutta tämä on ammattilaisille tarkoitettu julkaisu. Arkkivahti silmäilee myös sanomalehtiä ja niiden verkkosivuja: missä se rakennustaide oikein siellä klikkausten kätköissä luuraakaan?

MISTÄ LÖYTÄÄ HYVIÄ ARKKITEHTUURIARTIKKELEITA?

Arkkivahtilukee silloin tällöin arkkitehtuuriin liittyviä artikkeleita mm. The Guardianinverkkosivuilta www.guardian.co.uk. Sieltä ne löytyvätkin helposti, koska CULTURE-sanan alaotsikkoARCHITECTURE on helppo löytää. Vahti on joskus laittanut myös linkkejäkiinnostaviin kirjoituksiin – ei niinkään omaa laiskuuttaan kuin evästykseksisiitä, että hyvääkin arkkitehtuurijournalismia on, mikäli sen tekijöilleannetaan sekä resurssit että ennen kaikkea myös journalistisia haasteita.

Katsotaanpas kotimaisia ja joitakin eurooppalaisia ja muuten tunnettuja lehtiä ja sitä,kuinka arkkitehtuuri internetin uumenissa oikein voi.

Otetaanaluksi Helsingin sanomat, www.hs.fi. Sen verkkoversion yläpalkissalukee järjestyksessä: uutiset, teemat, sää, digilehti. Teemojen alta kulttuuriaon perin hankala etsiä. Lukijan on kuitenkin mahdollista siirtyä maksulliseen digilehteen, jasitten päästä ajan tasalla oleviin kulttuuriartikkeleihin.

Katsahdetaanpas seuraavaksi Turun Sanomia. Kas näin on asioiden laita sivuilla www.ts.fi: uutiset, teemat, keskustelut, blogit. Teemojen takaa lötyy liikuntaa,terveyttä jne. mutta ei sanoja kulttuuri, muotoilu ja niin edelleen.

Entäs sitten Aamulehti, kas näin www.aamulehti.fi- ja ihmeiden ihme, päällimmäisen palkin alla löytyy järjestyksessä noinkuudennella sijalla ihan oikeasti alaotsikko KULTTUURI. Siitä pisteet Tampereelle.

Kaleva on vuosikausia kunnostautunut käsittelemällämyös rakennustaiteen kysymyksiä ja Oulun ja Pohjoisen omia asioista jailmiöitä. www.kaleva.fi. Sieltä kulttuurilöytyykin UUTISET-otsikon alaotsikkona. Hyvä, Oulu!!

Arkkivahtikurkistaa vertailun vuoksi myös arvostettuihin ulkomaiden sanomalehtiin, joita seuraa internetin kautta ja satunnaisesti aamiaisilla ihan oikeasti. The Guardian on yksi useimmin luetuista,onhan sillä palveluksessaan ihan oikeita arkkitehtuurin hyvin tuntevia, mielipiteittensä ja näkemystensä takana seisovia kulttuurijournalisteja. Heillä on journalismin tuottamiseen tarvittava matkustusmahdollisuus ja tilaisuus syväluodata rakentamisen ja rakennuskulttuurin asioita muutakin kuin työpöydän äärestä. Arkkitehtuuri vaatiinäkijänsä ja kokijansa.

Seuraavaksi katsotaan Sveitsiin: www.nzz.ch.Zürichiläinen laatulehti seuraa arkkitehtuuria säännöllisesti ja ottaa siihenasiantuntevasti myös kantaa. Internet-versiossa rakentamiseen liittyvät asiatlöytyvät helposti, yläpalkissa asiat ovat järjestyksessä politiikka, talous,kulttuuri – ja sieltä löytyy näppärästi myös KUNST UND ARCHITEKTUR. Bitte sehr!

DieZeit. www.zeit.de, puuttuu myös rakennettuunympäristöön ja arkkitehtuuriin, vaikka ei olekaan varsinainen sanomalehti –tosin se on oikeasti lehden muotoinen, ei siis värikäs kuvalehti. Se ei piilotakulttuuria, vaan kulttuuri löytyy yläpalkista omana sananaan. Arkkitehtuuriatäytyy tosin etsiä alaotsikko KUNST alta. Suoraan arkkitehtuuriin, arkkitehtuurinäyttelyihintai rakennustaiteeseen liittyvään kritiikkiin tai esseistiikkaan ei ihanvaivatta pääse.

FrankfurterAllgemeine www.faz.de pitää kulttuuria otsikonFEUILLETON alla, ja arkkitehtuuriin liittyvät kirjoitukset löytyvät sanan KUNST takaa. Hyvä niin, kysymys on taas laatulehdestä.

Ranskassale Monde www.lemonde.fr, pitää kulttuurinpuolta, sillä sielläkin se sijoittuu pääpalkin alkupäähän. Saksalainen dieWelt, www.welt.de,pitää kulttuuria myös niin sanotusti kehissä – mutta alaotsikot ovat kyllä outoja.

Amerikkalainenthe New York Times, www.nytimes.com,alaotsikoi kulttuurin alle jotain nimeltä the ARTS – ja sieltä löydämme hyvälläonnella myös arkkitehtuurin.

Miten kiinnostus voi herätä kun aihepiiriäkään ei löydä?

Ajattelemisenaihetta klikkauksien lukumääriä laskeskeleville tulosmittaajille antaisikintämä kysymys: kuinka voidaan arvioida kiinnostuksen määrää aihepiirin suhteen,joka on mahtavasti piilossa internetsivujen sisällä? Jos arkkitehtuuri ja kulttuuri ovat VIIHDE-otsikon takana, on niitä vaikeaa etsiä, mikäli ei ole etsimässä viihdettä. Ja: onko arkkitehtuuri VAPAA-AIKAA? - jossakin kun rakennuuskulttuurin aihepiirin asiat on niputettu vapaa-ajanvieton taakse. No, arkkitehtuuriturismi ja designhotellien bongaukset voivat ollakin vapaa-aikaa, mutta hotelleissa asuminen on joko työtä tai matkailua. Vaikeaa, vaikeaa.

Keitä sitten ovat ns. kirjoittajabrändit, mistä heidät sitten tunnistaa?
Arkkitehtuuriin liittyviä hyviä artikkeleita voi nimittäin löytää hakemalla niitä KIRJOITTAJAN nimen perusteella. Mutta: keitä voi tunnistaa todelliseksi kirjoittajabrändeiksi, jos lukijan kiinnostus arkkitehtuuriin on vasta tuoretta? Yksi nimi tulee heti mieleen: Mark Isitt Ruotsista. Hän kirjoittaa englanniksia ja ruotsiksi. Isitt uskaltaa ollaa omaa mieltään ja hänellä on todella laajat tiedot. Vahti arvostaa kollegaa aika lailla, mutta vielä enemmän niitä päätoimittajia jotka kallistavat korvansa hänen artikkeliehdotuksilleen. Göteborgspostenilla on sellainen.

Entäs arkkitehtuurille omistetut sivustot? Riitäisivätkö ne?

Vastapainona lehtikirjoituksille ovat vaikkapa ihan toimittamalla toimitetut sivut nimeltä www.architizer.com, www.archinect.com tai vaikkapa www.dezeen.com. Ja sitten on saksankielinen, arvostettu www.baunetz.de ja sen myöä viikottain ilmestyvä, helposti tulostettava baunetzwoche.

Vahti huomauttaa kuitenkin, että mm. Dezeen-sivuilla arkkitehdit mainostavat itseään lähettämällä sinne kuvia jatekstejä joiden välityksellä esittelevät projektejaan – siis mitäänjournalistista ja kriittistä tai vertailevaa arvoimista sieltä ei kannata etsiä.Kansainväliset arkkitehtuurijulkaisut eli niiden tuote-esittelymäisin kärkipoimii sieltä sitten julkaistaviksi taloja, joita varsinaisesti ei arvoidalainkaan. Eli: lukijan täytyy itse osata tehdä ero arkkitehtuurijournalismin ja vain informationja kuvavirran välillä.

Vahtisulkeutuu taas lukijoiden suosioon. Savostakin olisi Vahdilla taas jotainkommentoitavaa – jopa Savossa - mutta kun hän on viime vuosina lähettänytkriittistä havainnoistaan tietoja vaikkapa Savon Sanomienkulttuuritoimitukselle, eivät sen taitavat toimittajat ole vaivautuneet edeskilauttamaan, saati vastaamaan sähköposteihin. Vielä 1980-luvun lopulla Vahti sinkauttelihienosti kuvitettuja arvioita Rakennustaiteen museon näyttelyistä, hyvistä kirjoista tai uusistarakennuksista jopa Savon sydämeen asti, ja kyseinen maakuntalehti ne myös ansiokkaastijulkaisi. Kun Vahti joskus 1990-luvulla työlään televisio-ohjelmasarjansa kuvaustenpäätteeksi vetäytyi kymmeneksiviikoksi Brysseliin isoon huvilaan lepuuttamaan itseään ja aivoparkojaan jasoitti sitten kaukopuhelun kertoakseen hienosta Euroopan sarjakuvataiteen museosta, tulitoimitukselta hauska vastaus: ”Antaahan kuule nyt olla niiden ulukomuanjuttujen!” Siihen puheluun loppui hyvä ja hedelmällinen yhteistyö, ihan tätäaikaa jo ennakoivaan outoon tyyliin.

Vahtiaikoo pian kommentoida Kuopion kaupunginjohtajan Savon Sanomissa julkaistua joulukirjoitustakaupunkilaisilleen – siinä nimittäin loisti poissaolollaan jotain ihmistenarjessa hyvin, hyvin tärkeätä.

Hyvääja tuulista Tapania!

P.S: Kuopion kaupunginkirjaston uudistamisen yhteydessä vailla minkäänlaista kunnianhimoa luodusta tunkkaisesta "lukusalista" ei löydy mm. Arkkitehti-lehteä eikä myöskään Taide&design-nimistä, myös arkkitehtuuria esittelevää julkaisua, johon Vahtikin kirjoittaa - joskus aika komeastikin. Rahaa näihin ei kuulemma ole ja määrärahat entisestään vain vähenevät.

Niinpä niin, sanoo Vahti. Olisikohan savolaisilla kollegoilla nyt kolehdin keruun paikka? Ideas, anybody?

LINK TO KOOLHAAS INTERVIEW IN SPIEGEL

2011-12-25T05:48:00.000-08:00

LINK TO KOOLHAAS INTERVIEW IN SPIEGEL

Der Spiegel has interviewed Rem Koolhaas. Here is a link for reading. The text is in English. Koolhaas is very critical toward assembly-line cities and assembly-line architecture, which is what we more or less have also in Europe. He refers to the Elbphilharmonie as a cherry on a cake.

He also points out that cities or city developments remind us of airports: the same shops in the same spot, and so forth.

Enjoy - Vahti enjoys her holiday and writes no more this time.

MERRY CHRISTMAS!

2011-12-23T03:14:00.000-08:00

MERRY CHRISTMAS!

Arkkivahti wishes a very Merry Christmas and a Happy New Year 2012 for all her readers and also sends Season´s Greetings.

The Santa has been photographed in Amsterdam, at he airport. He was hiding in a huge tree of gold and silver.

Vahti herself spends the holiday season with more modest decorations, good books and very good company - also her old parents. She will also enjoy being outdoors, maybe see a few films and exhibitions - depending on weather and the time of day.

Vahti´s wish for 2012 is:

Let there be peace on earth, good will between all people - and let there be even better architecture, for everyone!

LINK TO TEXT IN A10MAGAZINE PLUS AN UPDATE

2011-12-23T00:20:00.000-08:00

LINK TO TEXT IN A10MAGAZINE PLUS AN UPDATE

Here a link to Arkkivahti´s text published in A10, recently. Vahti is hapy to be correspondet to thet publication. She has just herad that the Portugal correspondent has been chosen to be curator fo MoMA. OH, it would be lovely to have such challenges hare as well!

Arkkivahti is so busy during Christmas time that there seems to be very little time to sit down and write. Today, the Christmas tree will be decorated, some last errands will get run. But: maybe there still is time for a contemplative walk, during which Vahti might have time to think about the best things and buildings and places she has seen, during one of the strangest years of her long life.

The heart of Finland is now powdered with a thin layer of snow, sugar-like. It covers parts of the rough bedrock and branches of old trees visible through the window of her mother´s study. The heart of Kuopio, a small but earlier important city about 350 kilometres northeastish of Helsinki, has been ripped off, meaning that the big old market square is undergoing a strange transformation into underground commercial space.

It will be better to avoid those parts and head off to directions where the rather mediocre contemporary provincial architecture / construction (of our time) has not yet taken over. Sorry to say this but there is relatively little for an architect / architecture writer to write about, in these parts.

But uphill, about 15-20 minutes from here is a very fine church by Juha Leiviskä, from the early nineties. Maybe Vahti´s walk will pass by that building and then take its direction to the lakeshore parks, some of which still remind of times when people had an open eye for aesthetic quality.

Vahti is sorry to write these words. Progress does not come in quantities only.

HYVÄÄ JOULUA; SUOMEKSI!

2011-12-22T01:58:00.000-08:00

HYVÄÄ JOULUA; SUOMEKSI!

MORE ON TEMPORARY

2011-12-21T05:32:00.000-08:00

MORE ON TEMPORARY

Here is information about a new popup MALL in London, opened this autumn. There are also other videos available - this clip is an addition to the link on a longer article on "temporary".

This BOXPARK is an example about how "architecture" can stay in one place for some tome and then move to another.

The same idea was thought of in the Helsinki Harbor Hub, originallly meant to be opened next spring in Katajanokka and for the WDC2012, as a lightweight temporary design hotel and hub for several other activities. It will not happen on that location, since speculations about a possible Helsinki Guggenheim have started. But the concept - presented to the city of Helsinki in the spring of 2010 by Tarja Nurmi and Linja Achitects still exits and will be developed further, after the holiday season.

LINK TO AN ARTICLE ON TEMPORARY

2011-12-20T00:40:00.000-08:00

LINK TO AN ARTICLE ON TEMPORARY

Arkkivahti has not yet given up hope, regarding her idea from the summer of 2009, to create something temporary called Helsinki Harbour Hub somewhere close to the shoreline in her home town, together with friends and colleagues. Here is a link to an article about temporary experiments and projects in the USA or elsewhere.

Enjoy!

PIKASITEERAUS

2011-12-19T23:57:00.000-08:00

PIKASITEERAUS

HS tänään Kirkkonummen kunnanatalosta, s. A12. kas näin:

"Sisätilat on vuorattu punertavalla kupariverkolla. Kuparista on tehty myös porraskaiteet sekä vessanovet. Pintoja hallitsevat tammipaneeli ja maitolasi."

Arkkivahti on tyystin mykistynyt sanataiteesta. Otsikonkin mukaan talo on PRAMEA. No jaa, Itävallassa Baumschlager & Eberle - nimisen arkkitehtitoimiston sosiaalista asumista edustavien kohteiden metalliset osat ovat usein kuparia: tulee ajan myötä aina edullisemmaksi rakentaa kerralla kunnolla.

Meillä otiskoidaan öky tai hulppea tai pramea tai luksus, jos rakennetaan enemmän kuin sinne päin. Luksuksena kaupitellaan täyttä roskaakin, jos vain jossain kimaltelee ja kiiltää.

Sanat muovaavat ajatustapaa - ihmiset ovat jo nyt valmiit ajattelemaan, että kunnolla rakentaminen on jotain tuhlausta. EI OLE.

Toimittajien kielenkäyttö muovaa mielikuvia, myös laatuarkkitehtuuria vastaan - ja laadukasta rakentamista.

Arkkivahti ei potilasta näkemättä tee diagnoosia itse talosta ennen kuin sen on paikalla nähnyt.

Ovatkohan ne kupariset ovet kovin painavatkin?

CHRISTMAS PRESENT FACTORY SNEAK PEEK

2011-12-19T12:09:00.000-08:00

CHRISTMAS PRESENT FACTORY SNEAK PEEK

Architects can do a lot of things, they are by nature very creative. In some of them the creativity comes close to craziness, but if it is FUN craziness, it is quite OK.

This one comes from Arkkivahti´s special Christmas Hat Factory. The model is herself, and - having been busy all day - she has absolutely no makeup. It is getting late, so the factory closes for the day but opens again tomorrow, earlyish.

There are two more to go. These hats are meant to be worn on the slopes or when skating or skiing. The lucky ones who get them have mostly very cool black sportswear, so some colour will be ok. The hats can be worn in many different ways and turned inside out. On side has very strong colours, the other is a bit more towards the paler side. 100 cotton, must be washed in less than 60 degrees.

Vahti seldom does homely things like this. When such things happen, she gets to be in a very, very good mood.

EI AINA SE PARAS VOIDE

2011-12-19T04:24:00.000-08:00

EI AINA SE PARAS VOIDE

Arkkivahti joutuu nyt pitämään pienen tauon - työhuoneen kattoon tuli taas vettä, kiitos kattoremonttifirman, jonka miehet lähtivät viikonlopun viettoon jättäen mahdollisuuden sadeveden pääsyyn ullakon permanolle. Sieltä se taas iloisesti valui launtai-iltana Vahdin työhuoneeseen, mm. kirjoille.

Arkkivahti esittää kysmyksen: Mitä rakennusalalla oikein on tapahtumassa? Miehet saavat palkkaa ja ovat tietoisia siitä että vesi menee yleensä alas - se johtuu asiasta jonka Sir Isaac Newton jo hoksasi. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, jonka johdosta myös yläpohjan eristeet ovat nyt ehtineet kastua. Kun ne ovat märät, eivät ne pidä kylmääkään ulkona.

Ajan hengen mukaista on toki syyllistää asukas, joka ei ole suojannut irtaimistoaan muoveilla - mutta hei: kyllä sen katon tulee pitää vettä, ja Vahdille on luvattu jo keväällä 2011, että tilanne pidetään hallinnassa!

On järkyttävää joutua soittamaan jopa lakimiehelle aivan itsestään selvässä asiassa. Mikäli remontin valvonta on täysin laiminlyöty, on asukas asemassa, jossa hän voi esittää vaatimuksia eikä päin vastoin. Mikäli Vahti ei myöhään lauantai-iltana olisi huoltomiehen kanssa mennyt ullakolle tutkimaan ja pelastamaan tilannetta, olisivat vahingot olleet todella suuret.

Tällaista ovat rakennusala, isännöinti ja kiinteistön hoito tänään. Jokainen taho kyllä laskuttaa, aivan varmasti. Kusetus tuntuukin olevan miesten työtä.

Vahti ei voi muuta kuin ihmetellä ja siirtää tälle ja huomiselle päivälle ne asiat jotka piti tehdä eilen. Mutta kyllä, Vahti lupaa pitää lukijansa iloisina kunhan nyt itse ensin saa itsensä iloiseksi.

Puoliksi karjalais-savolais-pohjalais-kansainvälinen sukutausta auttaa tässä: ilo pintaan vaik katto märkänis!

BEFORE CHRISTMAS: A BOOK ABOUT SACRED SPACES

2011-12-16T09:15:00.001-08:00

BEFORE CHRISTMAS: A BOOK ABOUT SACRED SPACES

Lukas Feireiss have and Robert Klanten have edited a handsome book titled Closer to God - Religious Architecture and Sacred Spaces. It shows a selection of serene or exciting contemporary sacred spaces from different parts of the world. They all are new, namely, from this millennium. In the book are also a few examples of sacred spaces that are taken into a new use, like the really handsome bookstore in Maastricht, the Netherlands.

The collection presents both very humble, meditative small chapels in wood or stone, even concrete, but it also gives us a glimpse into some of the most iconic - and even wild - new sacred spaces by world architects such as Renzo Piano, Mario Botta or Massimiliano and Doriana Fuksas. Feireiss writes a very beautiful preface, citing Goethe and other thinkers. He refers to architecture as buildings which can speak, or even sing.

In the book, the contemporary spaces and houses of worship are grouped as follows: places for SILENT WORSHIP, houses for LIVING WORSHIP, and houses of AMAZING GRACE.

In the first group there are small and humble buildings like the wooden little church in Tarnow, Poland, or a white forest temple near KYoto, japan. Included as examples from Finland are the chapel by Vesa Oiva, the Kärsämäki Church by Lassila Hirvilammi Architects and the Hirvensalo Chapel by Sanaksenaho Architects. Good, Finland, good!

As examples of bigger houses of worship are for instance the elegant synagogue in Dresden, the austere House of Silence by Peter Kulka in a monastery in Meschede, Germany, or the Viikki Church in Helsinki by the Finnish JKMM Architects.

Among the bigger houses of worship one is maybe above all others: the Padre Pio Pilgrimage Church in Italy by Renzo Piano Building Workshop, from 2004.

In Arkkivahti´s taste, The Holy Rosary Church Complex by Trahan Architects, in Louisiana, comes very close to her idea of a contemporary, simple place of worship, with dignity.

The chosen buildings serve many different religions on many continents. As a book about architecture, this is, though, more of a picture book; there are not even plans or sections of some of the buildings. And: places of worship can only be felt and experienced on location. Very seldom can a contemporary architecture photo tell the whole story.

The building chosen for the cover is in Spain. Arkkivahti thinks that in this case the architect has slightly overdone it.

Facts:
Editors: L. Feireiss, R. Klanten

Release Date:

September 2010

Format:

24 × 30 cm

Features:

240 Pages, full color, hardcover

Language:

English

ISBN:

978-3-89955-313-0

Publisher: GESTALTEN

HIEMAN RAUHOITTUNUT

2011-12-16T06:00:00.000-08:00

HIEMAN RAUHOITTUNUT

Arkkivahti on tunnetusti hieman tulilatvainen - vaan ei pitkävihainen. Nyt on vihdoin ihan paikan päällä katsastettu Laituri-nimisen näyttelytlan kooste kiinnostavimmista ehdotuksista Kirjava satama - ideakilpailussa.

Sekaan mahtuu edelleenkin - siis 23 ehdotuksen joukkoon - melkoista roskaa. Kuitenkin esille oli osattu koota joukko asiallisimpia ehdotuksia. Aika moni näyttelillä olevista on selvästi suomalaisten tekemiä, ja aika moni on vieläpä laskelmoinut tuolla Guggenheimilla. Sekin oli odotettavissa.

Arkkivahti ei ota tässä enepää kantaa, vaikka katsoikin huvittuneena WDC:n teettämiä tarrapyörylöitä kommenttien liimaamista varten: kaikki olivat myönteisiä, jotenkin keveitä ja iloisia, sillai pirtsakoita.

He kuulkaas, kaupunkien kehittäminen on vakava asia - ei tietenkään haudanvakava - ja pelissä on aina paljon muttuujia. Niille ilopillereille, jotka ehdottelevat erilaisia hiekkarantoja sun muita palmupuiden koristamia biitsejä ja bilekenttiä satama-altaan reunoille, voi sanoa, että se on satama-allas. Uimarantoja meillä on Pihlajasaaressa, Uunisaaressa, Lauttasaaressa, Hietaniemessä ja Suomenlinnassa. Ja niin edelleen.

Kun valmiita kriittisiä kommentteja varten ei ollut kuin tekohilpeätä tarra-aineistoa, olivat jotkut ihmiset kirjoitelleet kommenttejaan ehdotusplanssien viereen. Niihin kuului mm. "lisää yksiöitä ja kaksioita" - ja ilmeisesti nyt tarkoitettiin sellaisia, että ihan tavallisellakin palkalla niissä voi myös asua.

Kaupunkien kehittäminen ei siis ole vain visiointeja ja herrakerhoja, tai kansalaisten mukamaskuuntelemista tai tuollaista iloista ME LIKE A LOT - pelleilyä. Kaupunkeihin kuuluu pitkän tähtäimen elinkeino-, kulttuuri-, asunto- ja liikennepolitiikka eikä suinkaan sellainen viime aikoina valiinnut hölmöily ja lyhytnäköinen markkina-ahneus, että perheelliset muuttavat jopa kymmenien kilometrien päähän työpaikoistaan, kun asumisen vaihtoehtoja - ainakaan sopivia - ei juuri ole.

Vahti suosittelee visiittiä Kamppiin sinne Narinkkatorin viereen, vaikkapa jotain mielipiteitä raapustelemaan tai tarroja liimaamaan.

Oikeasti kilpailun kyllä ratkaisevat kilpailutuomarit. Toivottavasti tuomaristolla on jonkin verran myös jäitä hatussa.